Mietteitä Malagassa

Kävin bussilla Malagassa - Marbellasta noin 50 kilometriä ja 60 minuuttia. Yksin, sillä Ukin liikkumista rajoittaa nykyään syöpähoitojen jälkivaikutuksena jalkoihin tullut hermovaurio. Ukko voi hyvin, mutta jalat eivät toimi kuten ennen - puoli tuntia köpöttelyä menee hyvin, mutta pidemmät matkat ovat toistaiseksi toiveajattelua. Kaipaamme molemmat lomamatkoihimme aiemmin olennaisena osana kuuluneita monituntisia kaupunkikävelyjä ja luontovaelluksia, joissa Ukki oli aina se jaksavampi, kannustavampi ja kirittävämpi osapuoli. 

Matka Marbellasta Malagaan on mutkikkaampi kuin esim Fuengirolasta, josta pääsee nopeasti ja kätevästi junalla Malagan keskustaan. Marbellassa pitää ensin ajaa taksilla kaupungin pohjoispuolella olevalle bussiasemalle, josta bussilla pikatietä Malagan bussiasemalle, josta edelleen sisäisellä rengasbussilla (C1/C2) ydinkeskustaan. Parhaimmillaankin tähän menee noin kaksi tuntia. 

Nousen rengasbussista vanhan kaupungin reunassa kädessäni asemalta nappaamani pieni turistikartta. Ensikertalaisena tiedän Malagasta vain, että siellä on Picasso-museo ja iso vanha katedraali. Kävelen kauempana näkyvää korkeaa tornia kohti - ilmeinen katedraali ja toivon museonkin löytyvän lähistöltä.

Lyhyen hortoilun jälkeen valtava, lähes korttelin kokoinen kirkkorakennus paljastuu yllättäen yhden nurkan takaa, tai osa rakennuksesta. Malagan katedraali on niin iso - monumentaalinen, ettei se mahdu kännykkäkameran säteeseen, joten komistus jää minulta valokuvaamatta. Sisältä katedraali on makuuni liian mahtipontinen, mutta pysähdyttävän kaunis. Etenkin sisääntulo lumoaa, kun kirkkaasta päivänvalosta astuu kirkon hämärään ja yhtäkkiä eteen aukeaa huikean korkea katto, ikkunoiden kauniit lasimaalaukset ja keltaisen valon täyttämät kupolit. ”Vau!” karkaa suustani. Yksin ollessani olen alkanut puhua ääneen, kuten mummoille kuuluukin :):j

Kun ulostultuani kierrän katedraalia, törmään komeaan, isoon puuhun joka pursuaa rosanvärisiä kukkia. Kun auringonvalo siilautuu puun lehtien välistä ja tuuli hiljakseen lennättää vaaleanpunaisia terälehtiä maahan, näky on pysähdyttävän kaunis - kilpailee jopa katedraalin lumovoiman kanssa. Majapaikassa selvitän netistä, että puu on Etelä-Amerikasta kotoisin oleva, syksyllä kukkiva pullokapokkipuu (Ceiba speciosa). 

Picasso-museo jää näkemättä, sillä pitkät jonot eivät ole minua varten. Jatkan klompsimista vanhan kaupungin kapeita kujia. Kaupat ovat pääosin kiinni, mutta lukuisat kahvilat ja ravintolat ovat täynnä vapaapäivää viettäviä ruokailijoita. Tykkään sunnuntain hälinästä - mukavaa hyörinää ja puheen pälpätystä. Kierrellessäni törmään Carmen Thyssen -nimiseen museoon. Ei jonoja, joten eikun sisälle. Peruskokoelma koostuu espanjalaisista 1800-luvun lopun maalauksista, jotka kuvaavat ihmisiä mm. arkiaskareissa, härkätaisteluissa ja tanssiaisissa. Mielenkiintoista ajankuvaa - tykkään.

Onnistuu se vaeltelu yksinäänkin, vaikkei yhtä kivaa olekaan kuin kaksin kuljeskelu. Erilaista, ja vaatii totuttelua. Malagan vanhasta kaupungista tykkäsin. Vaikka aika vähän siitä yhdessä iltapäivässä ehtii ja jaksaa nähdä - yhden kirkon, yhden museon ja yhden kukkivan pullokapokin. 

Lähtiessä tiedän, että Malagassa on noin 550 000 asukasta ja kiehtova vanha kaupunki.

Upeakukkainen pullokapokkipuu

Malagan kullanhohtoinen katedraali