Leikin loppu

Alkuviikosta palasimme Ukin kanssa jouluun valmistuvaan ja pimeään Suomeen. Ukki lomaili Aurinkorannikolla kuukauden ja minä vietin hänen seuranaan kaksi viikkoa - viikon hänen lomansa alussa ja viikon lopussa. Ukki kokeili, miltä tuntuisi asua pidempikin aika etelässä - Etelä-Suomen synkkää talvea karussa.

Ukki viihtyi ja tykästyi, ja ehkä toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa ja asuu jatkossa talvikuukaudet lämpimässä ja valossa. Ehkä, aika (tai ensi vuosi) näyttää. Minäkin olin positiivisesti yllättynyt, vaikka en Ukin tavoin talviasumisesta Espanjassa haaveilekaan.

Parasta oli valo. Joulukuussakin Etelä-Espanjassa aurinko paistoi lähes 12 tuntua. Aurinko nousi ennen aamu-kahdeksaa ja laski hiukka ennen ilta-kahdeksaa. Ja valon kirkkaus - aaaah. Ja meri - ikuinen rakkauteni - sitä ei voita mikään. Ja lämpö - se yllätti positiivisesti. Lähes jokaisena lomapäivänä lämpömittari kipusi yli kahteenkymmenen.

Mukavaa ja yllättävää oli Espanjan hintataso. Kuvittelin halpojen hintojen olevan jo historiaa. Mutta jopa turistipaikoissa ruoka ja juomat olivat edullisempia kuin Suomessa niin kaupoissa kuin kuppila/ravintoloissa. Ja perusmarketeissa tuoreita hedelmiä ja etenkin mereneläviä löytyi joka lähtöön. Ainoa mitä kuppiloissa jäin kaipaamaan oli ”home-made” jälkkärit, jotka useimmilla listoilla mainittiin mutta harvoin oli saatavilla. Jälkkäri ei ehkä kuulu espanjalaiseen ruokakulttuuriin?? Tai se ehkä korvataan hedelmillä?

Espanjan loputtomat hiekkarannat oli tervetullutta vaihtelua Ukille. Jalkavaivojen takia käveleminen on hänelle etenkin talvikuukausina Suomessa vaikeaa mm. sateen, loskan, pimeyden ja liukkauden takia. Useimmille Aurinkorannikon rannoille on rakennettu rantaa myötäilevä ja hyvin hoidettu kävelykatu, joka edelleen helpottaa liikuntaongelmaisten liikkumista. Ukki pääsikin kävelemään huomattavasti pidempiä matkoja ja useampia kertoja päivässä kuin talvi-Suomessa. Ja nautti. Ja kunto parani.

Myös Etelä-Espanjan luonto ja maaseutu yllättivät. Upeat vuoret nousivat heti rantakaupunkien takaa ja kehystivät kauniisti pitkiä hotellirivejä. Kävelijöille ja patikoijille olisi löytynyt paljon mielenkiintoisia reittejä. Ajaessamme Marbellasta Sevillaan saimme vähän kokemusta myös ympäröivästä maaseudusta - kaunista, rauhallista ja kiinnostavaa (täällä).

Hyvää Andalusiassa olivat myös halvat taksit ja merkittävät eläkeläisalennukset (+65v) museoissa. Sekä se, että juomarahoja ei tarvinnut pähkäillä, sillä niitä jätetään nykyään vain erikoistapauksissa - vähän kuin koti-Suomessa.

Jostain syystä alueen lukuisat turistit eivät tällä kertaa häirinneet minua. Ehkä monet heistä ovat pitkäaikaisia lomailijoita ja pikkuhiljaa ”espanjalaistuneet” - huolimatta rannikon useista Suomi-shopeista ja British-puodeista. Tai ehkä Aurinkorannikko onkin ”suomalaistunut”?

Viva la Espana :):)