Viikonloppuna olin Pikkupoikien partion yhdistetyssä joulu- ja lupauksen anto -juhlassa Töölön kirkossa (täällä). Ihastuin rauhoittaviin väreihin, sopusuhtaiseen kirkkosaliin ja pelkistettyyn kauneuteen. Aiemmin olen ihaillut roosan väristä tiilikirkkoa vain ulkoapäin (täällä).
Seuratessani partiolaisten perinteistä juhlaa ajattelin, että tähän kirkkoon haluaisin tulla uudelleen. En niinkään tavanomaiseen jumalanpalvelukseen, vaan kuuntelemaan jotain musiikkiesitystä. Ajatukseni toteutui jo parin päivän päästä, kun Hiljaa ensamble -niminen 12-jäseninen kuoro järjesti perjantaina kirkossa tunnin kestävän a capella -joulukonserttin.
Kamarikuoro esitti tuttuja joululauluja hyvin perinteisesti ja tavanomaisin sovituksin. Upeimpana ja kauneimpana kaikui kuoron viimeisenä laulama tuttuakin tutumpi, mutta aina yhtä pysäyttävä Jouluyö, juhlayö.
Joululaulujen lomassa nautin kirkon sisäseinien vaaleasta roosasta sekä vahvan vihreistä pylväistä ja alttarin kupolikatosta. Arkkitehti Hilding Ekelundin (1893-1984) suunnittelema Töölön kirkko valmistui vuonna 1930, ja se edustaa 1920-luvun klassismia. Pari vuotta sitten toteutettiin kirkon peruskorjaus, jonka suunnitteli arkkitehti Käpy Paavilainen (s.1947). Tällöin mm. rakennuksen ulkoseinien beige-väri korvattiin seinien alkuperäisellä värillä eli kauniin roosalla ja samalla kirkon sisäpinnoille palautettiin niiden alkuperäiset värit.
Töölön kirkon Iankaikkinen elämä -niminen alttaritaulu jäi aikoinaan pahasti kesken, kun sitä maalannut taidemaalari Henry Ericsson (1898-1933) kuoli vaimonsa ja kahden ystävänsä kanssa liikenneonnettomuudessa 1933. Internetin syövereistä ei selviä, miksi alttaritaulu oli vielä kesken 1933, vaikka kirkko vihittiin käyttöön jo 1930.
Nykyään alttarin yläosassa on nähtävissä pieni kaistale (eli valmistunut osa) Ericssonin alttaritaulusta. Sen alapuolelle on tyylikkäästi asennettu vain yksinkertainen puinen krusifiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti