Esikoisen 9-vuotias Pikkupoika - itsekin kova herkkusuu - tietää, että Mummi rakastaa ylikaiken kaikkea makeaa. Hyvän ruoan päälle pitää aina saada jokin pikkuherkku - suklaa- tai lakujäätelöä, pala marjapiirakkaa tai kuivakakkua taikka näin joulun aikaan pari konvehtia. Ja päiväkahvin kanssa usein suurempikin herkku - rasvainen, lämmin korvapuusti, munkkirinkilä... Onneksi nykyään pystyn edes välillä kieltäytymään jokapäiväisistä herkkupaloista.
Tapaninpäivänä Yhdeksänvuotias toi Mummille itseleipomansa tiikerikakun. Juuri sopivan kostea, rasvainen ja maukas - Mummin makuun. Ihmekös tuo, Poikahan on leipurisukua: Ukin eli pikkupojan äidinisän isä oli leipuri ja kondiittorimestari, joka leipoi työkseen leipää, pullaa ja kakkuja, joskin viimeiset työvuodet 1970-luvulla hänen työnsä taisi olla enempi johtamista.
Kiitos kakusta, Pikkuleipuri!
kyl pikkuleipuri tietää mistä mummi tykkää. herkullisen näköinen suklaakakku!
VastaaPoistasamoin, rakastan kaikkea makeaa ja aina jälkiruuaksi pitää saada jokin pikkuinen makea jälkiruoka, vaik sit vain siivu jätskiä. tykkään kovin myös suklaasta, mut harmikseni en oikein pysty suklaata enää syömään näiden ienvaivojeni vuoksi.
Vuosien myötä herkuttelu näkyy ”kivasti” vyötäröllä :) Onneksi tanssi on minulle vähintään yhtä rakasta kuin herkuttelu, joten se hiukan hillitsee jenkkikahvojen kasvua :)
Poista