Porkkanaraasteella maustettuja kotisämpylöitä
Tykkään ”mauttomista”, pehmeäkuorisista ja lämpimistä sämpylöistä. Kokemattomana ja laiskana leipurina kammoan monimutkaisia ohjeita ja taikinan vaivaamista.
Vuosikymmenien aikana Ukki on vastannut meillä mökkiaamujen tuoreista sämpylöistä ja - etenkin kesäkeiton kanssa syötävistä - herkullisista ruispaloista, ja hän tykkää rapeakuorisista, siemenillä ja muilla ”yllätyksillä” parannelluista sämpylöistä. Parinkymmenen vuoden viivyttelyn jälkeen :):) päätin pari viikkoa sitten viimein kokeilla omanlaisia sämpylöitä. Innoittajanani toimi Hesarissa julkaistu Emilia Kolarin supersuperhelppo ja yksinkertainen sämpyläohje, jossa taikinaa ei tarvitse vaivata (täällä):
5 dl hiivaleipä- tai vehnäjauhoja 2,5 dl kaurahiutaleita 1 pussi kuivahiivaa 1 tl suolaa 4 dl kylmää vettä 0,5 dl öljyä
Sekoita jauhot, kaurahiutaleet, hiiva ja suola puuhaarukalla kulhossa. Lisää vesi ja öljy ja sekoita tasaiseksi. Peitä löysä taikina liinalla ja anna kohota huoneenlämmössä 2 tuntia. Laita tyhjä pelti uuniin ja kuumenna uuni 225 asteiseksi. Nostele kahdella lusikalla taikinasta 8-9 nokaretta leivinpaperin päälle. Vetäise leivinpaperi sämpylöineen kuumalle pellille ja paista keskitasolla 20-25 minuuttia.
Koronaviikkojen aikana olen ehtinyt leipoa jo useamman kerran näitä Kolarin sämpylöitä. Joka kerta ne ovat onnistuneet yhtä hyvin ja maistuneet yhtä hyviltä - paitsi silloin, kun unohdin suolan :):) Viimeksi keksin lisätä taikinaan yhden raastetun porkkana, mikä maistui kivalta.
Eilen Esikoinen kävi Pikkupoikien kanssa tervehtimässä mökin ikkunan takaa karanteeniUkkia ja minua. Seurasimme Ukin kanssa tiiviisti lasitetulta verannalta, kun pojat juoksivat ympäri pihaa etsien pääsiäismunia. Kaikki kolme aamulla piilottamaani, karkkitäytteistä peltimunaa löytyi nopeasti :):)
Lähtiessä Esikoinen oli jättänyt rappusille leipomansa vanhanajan unelmatortun -
vanhempiensa iloksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti