Ilokseni aikuiset lapseni näyttävät - äitiään paremmin :):) - löytäneen mielekkäitä keinoja kärvistellä korona-oloissa: Yksi hankki uuden polkupyörän, jolla retkeilee ympäri pääkaupunkiseutua. Yksi remontoi ja sisustaa intohimoisesti mökkiään. Yksi nauttii ystäviensä kanssa virtuaalikävelyistä. Yksi möyrii uudella viljelypalstallaan Huopalahdessa. Yksi kokkailee kaiken vapaa-aikansa ja suunnittelee julkaisevansa keittokirjan. Yksi selailee netti-ilmoituksia ja unelmoi moottoriveneestä. Yksi hoitaa antaumuksella ikkunalaudoille istuttamiaan monenmoisia yrttejä ja kesäkukkien taimia. Yksi tekee kunnianhimoista nettimusiikkia Lontoossa ja Kaliforniassa asuvien kavereidensa kanssa. Yksi haaveilee avaavansa pienimuotoisen majatalon saaristoon.
Ehkä minäkin pärjään :):) Ilman tanssia, ilman kuppiloita, ilman kirppiksiä - ja ilman juuri löytämiäni museoita. Ehkä...
Mikä sieltä nousee? Raparperi?
VastaaPoistaMe tapasimme nuorimman pojan perheen kanssa leikkikentällä, etäisyyttä pitäen, eikä siellä ollut ketään muita. Sillä oli hyvä vaikutus, minusta hävisi epämääräinen syyllisyyden tunne siitä pitäiskö tavata vai ei. Päätimme tavata tällä tyylillä toistekin.
Kyllä me pärjäämme, kituuttelemme, odotamme, totumme... :)
Raparperi sieltä nousee, kuten arvelitkin. Hienot värit! Tuo leikkipuistossa tapahtuva etätapaaminen kuulostaa kivalta. Meillähän Esikoinen on kolmen pikkupoikansa kanssa käynyt mökin pihalla leikkimässä parikertaa viikossa. Me karanteenilaiset seisomme mökin tiiviisti lasitetulla kuistilla ja seurailemme poikien leikkejä ja väliin huutelemme kannustushuutoja. Nuorin kaksivuotias on välillä ihmeissään, kun mummi ja ukki eivät tule hänen kanssaan pihalle.
PoistaTsemppiä meille kaikille - jokaisella on omat haasteensa ja onneksi useimmilla ilonsakin.
Syötävän suloinen ruttunaama-raparperi kuvastaa oivasti omaa sisäistä tunnelmaa ja ajoittaista kipristelyä.
VastaaPoistaNuoret ovat onneksi valtavan innovatiivisa ja kekseliäitä, mutta kyllä näillä kokemuslisillä varustettuina tästä resilienssillä selviydytään: jos kikat loppuvat kaivetaan sielun syövereistä konstit kehiin;)
Tottumaan suostuminen tuntuu vieraalta, tilapäinen sopeutuminen sen sijaan ei... Uutta normaalia varrotessa valoa & ilonpisaroita!
Sinä jaksat aina valaa jaksamista. Kiitos siitä.
PoistaMinäkin uskon että lopulta selviämme, mutta yritän välillä päästää vähän höyryjä ulos. Etteivät jäisi sisälle turhaa polttamaan ja tuhojaan tekemään. Olenhan aina haaveillut, että joskus kokisin kevään kuukaudet mökillä - ja nyt se tapahtuu. Eli ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin :):)