Kiitos Kahdelle

Kirjoitan tätä blogia, koska tykkään kirjoittamisesta. Yksinkertaisesti.

Tykkään kirjata ylös pieniä ja suuria tapahtumia elämässäni. Eli blogini toimii eräänlaisena muistikirjana. Tykkään kertoa lyhyistä ja pitkistä matkoistani, jolloin tavallaan elän uudelleen matkan kokemuksia ja samalla tulee selvitettyä myös itselle mm. vierailemieni paikkojen historiaa.

Väliin blogikirjoitukseni toimii ”kiitospäiväkirjana”. Kirjoittaminen auttaa minua huomaamaan arkisia asioita, joista olen kiitollinen: Kukat, meri ja luonto. Käsityöt, kävely ja koira. Kirpputorit ja torit yleensä sekä puistot. Koti ja sen rauha. Mökki ja sen piha. Näyttelyt ja museot. Kirkot ja hautausmaat. Kauniit ja jännittävät rakennukset. Hyvä ruoka, ravintolat ja kahvilat - laidasta laitaan.

Väliin kirjoittaminen auttaa minua konkretisoimaan onnellisuuden isoja asioita: Lapset, lastenlapset ja perhe. Riittävä toimeentulo, joka mahdollistaa ihanan kodin ja matkustelun. Toimiva kroppa, joka puolestaan mahdollistaa intohimoisen tanssiharrastuksen.

Kirjoitan pääosin itselleni. Siitä huolimatta tuntuu tosi kivalta, kun yllättävissä paikoissa törmään ihmiseen, joka kertoo vierailleensa blogissani. Joku vuosi sitten tanssitreeneissä parikseni sattunut mies sanoi yllättäen: ”Kiitos blogista.” Käydessäni hammaslääkärissä tuttu hammashoitaja kertoi nauttivansa blogistani :):) Syksyllä Itä-Helsingin kodin naapuri tokaisi yllättäen tietävänsä, että tulin juuri ulkomailta: ”Luin blogistasi.” Kerran punavuorelaisen Kaunis Veera -vaatekirpparin myyjä mainitsi ilahtuneensa, kun olin maininnut hänen kauppansa blogissani :):) Joka kerta viittaus blogiini yllättää iloisesti, ja tuntuu tietty mukavalta.

Lopuksi erityiskiitos kahdelle lukijalle, jotka ahkerasti jaksavat kommentoida tekstejäni. Kiitos Lissu Akanvirtaa -blogista (täällä) ja Takkutukka Mummo matkalla -blogista (täällä). Itse olen laiska kommentoimaan lukemiani blogeja, mutta ilahdun jokaisesta viestistä joka blogiini jätetään.

Elämä ja jutut jatkuvat...