Päivän Paras

Jokapäiväinen iloni on kuikkapariskunta, joka pari kertaa päivässä lipuu ylväästi mökkijärven päästä toiseen. Väliin pitkin rantoja ja väliin kauempana järven keskellä - sukeltaen ahkerasti pitkiäkin matkoja. Toisinaan sukellukseen lähdetään vaatimattomasti - äkisti kadoten, mutta toisinaan lähtö on näyttävä, jopa teatraalinen - isosti ympärille pärskien räpylät taivasta kohti.

Kuikkia on mökkijärvellä näkynyt vasta parina viime vuonna. Tosin Opiskelijatyttö sanoo kuunnelleensa kuikan äänen jo vuosia yöpyessään mökillä. Ehkä näin, ehkä en ole ääntä aiemmin vain osannut tunnistaa.

Toistaiseksi en ole kännykkäkamerallani onnistunut vangitsemaan tuota majesteetillista lintua. Tämän takia joudun tyytymään valokuva, jonka olen napannut Punavuoren kotini vanhasta kuikkajulisteesta (täällä).

Onneksi tänä outona koronakeväänä saan nauttia tuosta upean graafisesta linnusta ja sen kauniista, kaipuun täyteisestä äänestä. Ehdottomasti yksi lempilintujani.