Mökillä luonto on lähellä - sisällä ja ulkona. Maaseudun hiljaisuudessa kaupunkielämää rakastavakin jää luonnon lumoihin.
Kun touhuan tai laiskottelen sisällä mökissä, näen tupakeittiön kahdesta ikkunasta pihan, kahdesta järven ja kaikista neljästä ison siivun taivasta. Imuroidessani tai lukiessani saatan pysähtyä pitkäksi aikaa seuraamaan pikkulintujen kieppumista talipalloissa, telkkien innokasta sukeltelua rantavedessä, tuulen etenemistä järven pinnalla tai pilvien lähenemistä lahden perältä. Ja iltaisin kuun nousua vastarannan metsän takaa.
Kun näin keväällä astun mökin ovesta pihalle, kuulen tiaisten tiuttiut, joutsenten huudot ja tikan innokkaan hakkuuäänen, tunnen kasvoilla tuulen tuiverruksen, sateen pisarat tai auringon lämmön. Ja haistan havupuiden ja sammalten kosteuden.
Toissa päivän lumisateen jälkeen äkkäsin mökkitiellä kurjen jäljet - noin kymmensenttiset ja hämmästyttävän määrätietoiset ”harakanvarpaat”. Ekaa kertaa elämässäni :):)
Niinpä: milloin viimeksi teit tai näit jotain uutta ensi kertaa elämässäsi?!
VastaaPoistaHieno vastaus siihen:)
Tuo kurki on kaukaa pelloillakin nähtynä uljas lintu, mutta kyllä loksahtivat omatkin leuat ja pihvi jäi jäähtymään lautaselle, kun näihin samoihin aikoihin evakkoreissulla Itä-Hämeessä ollessamme aivan ikkunan takaa kurkisteli kurkipari; Wau:)
Olen nähnyt kurkia kaukaa: lentämässätaivaalla tai tepastelemassa kaukana suolla. Silloin käsitys linnun koosta katoaa. Jäljet lumessa oli konkreettinen todistus linnun koosta...
PoistaKurki on eksoottinen näky, kuin jostain muualta, Intiasta. Olemme joskus pysähtyneet autolla ihailemaan pellolle laskeutuneita kurkia, mutta sen lähemmäs en ole päässyt.
VastaaPoistaMitähän olisin viimeksi nähnyt ensimmäistä kertaa? No, eilen näin jouluruusuja ihan mattona metsässä. Se oli hoidettua lehtometsää Elimäen arboretumissa. Olen aiemmin nähnyt jouluruusun vain joulun aikaan purkissa. Muita isoissa ryhmissä kasvavia tuolla arboretumissa olivat lumikellot, kevättähdet, valkovuokot ja sinivuokot. Nautin metsäretkestä valtavasti. Kun tekemiset ovat vähäiset, niin se mitä pystyy tekemään tulee arvokkaammaksi.
Tutkin sammaliakin tarkkaan ja kokeilin, montako tunnistan.
Kuulostipa upealta retkesi arboretumiin. Jouluruusu-matto, vau.
PoistaKaranteeniviikkoina meidät noin 70-kymppiset on ”pakotettu” pysähtymään. On ollut kiva huomata, miten paljon jännää näkee ja kokee aivan lähellä, ympäristössä jolle oli ennen korona-aikaa ehtinyt jo sokeutua.