Muistoja Eijasta

Martta-tädin 1960-luvulla tekemiä nukenvaatteita. 

Tänään on Eijan nimipäivä. En tunne ketään Eijaa, mutta mieleeni muistuu ensimmäinen kunnon nukkeni jonka nimi oli Eija. Siskolla oli samanlainen nukke, ja sen nimi oli Liisa. Olimme saaneet nuket postipakettina vuoden 1957 jouluna Isältä Amerikasta. 

Isäni asui vuosina 1957-58 Minneapoliksessa Minnesotassa, jossa hän työskenteli Henry Blackburnin kanssa amerikkalaisen fysiologin Ancel Keysin (1904-2004, täällä) monikansallisessa tutkimusprojektissa, jossa pyrittiin selvittämään ravinnon yhteyttä sydän- ja verisuonitautien syntyyn. Myös Suomi ja suomalaisia potilaita oli mukana tutkimuksessa, ja näiltä osin tuloksia julkaistiin mm. Lancet-nimisessä lääketieteellisessä lehdessä (täällä). 

Isän runsaan vuoden pituisen Amerikan matkan aikana Äiti puhui Isän kanssa puhelimessa korkeintaan joka toinen kuukausi, ja me lapset (5v, 3v ja 6kk) ehkä kerran tai pari koko Isän poissaolon aikana. Kirjeitä vanhemmat kirjoittelivat ahkerasti - väliin jopa päivittäin. Minulla on säilössä iso laatikollinen Isän käsin ja koneella kirjoittamia kirjeitä. Sen sijaan Äiti on kertonut polttaneensa omat kirjeensä joskus 1960-luvulla.

Eija-nukesta tuli minulle erittäin rakas ja se oli mukana leikeissäni pitkälle yli kymmenvuotiaaksi :) Martta-täti - vanha kummitätini - kutoi ja ompeli vuosia sekä Eijalle että Siskon Liisalle ihania, pikkutarkasti ja taidokkaasti tehtyjä vaatteita. Aluspaidoissa ja -housuissa oli mm. käsin neulottuja pitsejä ja samettitakeissa koristeellisia ruusukkeita. 

Viimeksi olen nähnyt Eija-nuken viitisen vuotta sitten jonkun varastolaatikon pohjalla. Mielestäni laitoin nuken silloin ”hyvään säilöön”, mutta tänään en enää tiedä/muista minne Eija viime vuosien muutoissa on joutunut. 

Eijan ja toisen nukkeni Helenan vaatteita on sentään tallessa pienessä laatikossa Punavuoren kaksiossa. Ehkä Eijakin vielä löytyy...