Los Bolichesin kirkkoaukion (täällä) reunassa on Torre Blanca -niminen baari, joka on levittänyt toista kymmentä pikkupöytää kirkon eteen Carmenin aukiolle ja toisen mokoman sisälle kahteen pieneen huoneeseen. Ollaan Ukin kanssa käyty Torressa kahdesti ja todettu pikkubaari hyväksi ja mukavaksi. Ja koiraystävälliseksi :)
Molemmista vierailuista jäi hyvä mieli. Huolimatta siitä, että ensimmäisellä kerralla - lomakuukauden alussa - olin vielä stressaantunut Muru-koiran pärjäämisestä ja keskittymiseni ruokailuun ontui pahasti. Ja toisella kerralla - viimeisellä lomaviikolla - ruokailun alussa alkoi tihuttaa vettä ja jouduimme siirtymään kuppilan sisätiloihin. Jälkimmäinen juttu oli oikeastaan hyvä sattuma, sillä viihdyin kuppilan sisällä, jossa paikalliset ihmiset lopettelivat lounastaan, kun ulkopöydissä ruokaili pääosin meitä turisteja :)
Ja huolimatta siitä, että tarjoilu ulkotiloissa tuntui hätäiseltä ja tylyltä. Tämä tosin korjautui, kun siirryimme sisätiloihin, jossa tuli tunne että ikäänkuin kuuluimme ”joukkoon” - myös Muru :)
Jäin taas ihmettelemään, mistä kaikesta loppuviimein (sana jota oikeastaan lähes inhoan) johtuu, jääkö minulle kuppilasta tai ravintolasta hyvä vai huono fiilis. Sillä myös ruoka Torre Blankassa oli peruskauraa, tosin hyvää sellaista: paistettuja sardiineja, grillattuja katkarapuja ja valkosta leipää. Ja juoma arkista San Miguelia.
Kokemukseen vaikuttaa oman fiilikseni lisäksi etenkin ruokapaikan tunnelma ja tietysti seura. Ja omat odotukseni. Liian korkeita odotuksia seuraa usein pettymys. Parasta on, kun sattumalta, ilman odotuksia :) törmään johonkin normikuppilaan, jossa saan maittavaa ruoka tilanteeseen sopivaan hintaan.
Ja jos joku hymyilee minulle - myös silmillään - edes kerran. Joskus se joku on tarjoilija, joskus viereisen pöydän vilkkusilmäinen rouva ja joskus kanssani ruokaileva Ystävä.
Baaritiskille oli varattu erityispaikka rullatuolille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti