Yliopiston päärakennus, 1955
Jyväskylän Alvar Aalto -museossa esiteltiin valokuvin ja sanoin (lähes) kaikki Aallon merkittävimmät, Suomessa toteutetut suunnittelu- ja rakennustyöt (täällä). Yksi merkittävimpiä töitä Jyväskylän alueella - Säynätsalon kunnantalon lisäksi - on Seminaarimäen kampusalue.
Juuri ennen Aalto-museossa vierailua olin kävellyt kampusalueen poikki ja ihaillut ynnä valokuvannut punatiilisiä yliopistorakennuksia, joten museossa oli mukava tutkia arkkitehdin suunnitelmia ja luonnoksia samaisista rakennuksista.
Kävelin kampuksen poikki Keskussairaalantieltä Yliopiston portille eli kuvanveistäjä Pero Luostarisen sinisellä ”teräshämähäkille”. Tällöin tiesin kampuksesta, sen suunnittelemisesta ja rakennuksista vähän. Huomasin toki, että ohitin ison urheilukentän, jonka ympärille Alvar Aallon (1898-1976) suunnittelemat rakennukset ovat vähitellen nousseet - pääosa vuosina 1954-1957 - ja täydentyneet vielä 1970-luvulla arkkitehti Arto Sipisen (1936-2017) suunnittelemilla rakennuksilla. Ja että Aallon punatiilisten rakennuksen lisäksi alueelle on jätetty useita vanhoja tiili- ja puurakennuksia, jotka kunnostettuina ovat edelleen yliopiston käytössä.
Jyväskylään oli vuonna 1863 perustettu Suomen ensimmäinen suomen kielistä opetusta antanut kansaloulunopettajaseminaari. Tätä varten puutalokaupungin laidalle - nykyiselle Seminaarinmäelle - valmistui 1880-luvulla tiili- ja puurakennusten alue opiskelu- ja asuintiloiksi mies- ja naisopiskelijoille sekä seminaarin opettajille.
Kansakoulunopettajien koulutuspaikkoja lisättiin 1950-luvun alussa, ja Jyväskylän vanhat seminaarirakennukset jäivät ahtaiksi. Alueen lisärakennuksista järjestettiin suunnittelukilpailu. Alvar Aalto voitti, ja niin alkoi Aallon johtama, lähes koko 1950-luvun kestänyt suunnittelu- ja rakennusprojekti. Lopputuloksena keskisuomalaiseen harjumaisemaan rakentui Seminaarimäen kampusalue. Alue, jolla vuonna 1966 aloitti toimintansa Jyväskylän Yliopisto ja jota nykyään tullaan ihmettelemään ja ihastelemaan ympäri maailmaa.
Kävellessäni kampuksen läpi näin vanhoja tiilirakennuksia, mutta silti huomioni kiinnittyi yhteen Aallon suunnittelemaan, näyttävään punatiilirakennukseen, joka nykyään toimii Jyväskylän Yliopiston päärakennuksena. Lähestyin rakennusta takaapäin, jolloin edessäni kohosi yhtenäistä punatiiliseinää, jonka vasemmassa yläkulmassa avautui vain yksi, Aallolle tyypillinen kulmaikkuna.
Kiersin rakennuksen sen oikealta puolelta, ja näin alakerran kahvilan ja eteisaulan isot ikkunat. Ikkunat, jotka ihanasti avautuivat mäntyjä ihanasti kasvavalle harjulle - jee. Jopa niin ihanasti, että aulassa oleva kahvila oli saanut italialaisen nimen - Beldevere, mikä merkitsee kaunista näköalaa tai näköalapaikkaa.
Viimeiseksi saavuin päärakennuksen ulko-ovelle. Mutta sisälle en tällä kertaa tohtinut. Vasta Alvar Aalto-museossa tajusin, miten paljon minulta jäi näkemättä Seminaarimäellä. Ehkä toiste lisää, kuten nykyään usein tapaan sanoa :)
Päärakennuksen eteisaulaa ja kahvilaa ulkoa nähtynä
Sama näkymä rakennuksen sisältä ikuistettuna valokuvaan,
joka oli suurennettu Alvar Aalto -museon seinälle.
Päärakennus takaa…
Entinen opettajien ruokailusiipi, jännittävä Lyhty toimii nykyään kokous- ja juhlatilana.
Pero Luostarinen (s.1954): Yliopistoportit, 1987
Kävellessäni Jyväskylän sateisessa keskustassa kiinnitin huomiota mm. Kauppakadun ja Väinönkadun kulmassa olevaan, jännän näköiseen rakennukseen. Vasta Aalto-museossa minulle selvisi, että tämä(kin) oli Alvarin taloja :).
Rakennus valmistui 1925 Työväenyhdistyksen kokous- ja teatteritaloksi. Se oli 27-vuotiaan Alvar Aallon ensimmäinen merkittävä julkinen rakennus, ja sitä pidetään yhtenä arkkitehdin klassisen kauden merkkiteoksena. Rakennus on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan. Nykyään sen juhlasalia - ns. Aalto-salia - voi vuorata kokous- ja juhlatilaisuuksiin, mutta matkailijoille sisältä mielenkiintoisen näköinen rakennus on avoinna vain sopimuksen mukaan.
Entinen Työväentalo maaliskuussa 2024
Ja lopuksi oma Koti Munkkiniemessä Helsingissä (valokuva Alvar Aalto museosta).
Arkkitehtiryhmä tutustumassa Aaltojen vastavalmistuneeseen kotitaloon.
Nykyään koti on kotimuseo, jossa vierailin kesällä 2020 - ja ihastuin (täällä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti