Tykästyin Tapiolan kirkkoon. Tuohon harmaaseen betonikuutioon, joka kohoaa vanhan uimahallin, Sokos Garden -hotellin ja Tapionaukion parkkipaikan kyljessä. Harmaana ja jäyhänä, mutta silti kutsuvana.
Arkkitehti ja professori Aarno Ruusuvuori (1925-1992) suunnitteli kirkon 1965. Rakennusta laajennettiin vuonna 1992, jolloin sunnittelusta vastasi Ruusuvuoren puoliso, arkkitehti Anna Jäämeri-Ruusuvuori (s.1943), ja viimeinen mittava peruskorjaus valmistui 2022.
Luin netistä, että Tapiolan kirkko edustaa brutalismia eli modernistisen arkkitehtuurin suuntausta, joka suosii selkeyttä ja viimeistelemättömiä materiaalipintoja, kuten karkeaa ja maalaamatonta betonia. Betonibrutalismin kultakausi oli 1950-1970 -luvuilla, ja suuntausta edustaa myös mm. Turussa oleva Sibeliusmuseo, jonka arkkitehtuuriin ihastuin helmikuussa 2023 (täällä).
Tapiolan kirkkorakennus on saanut paljon myös negatiivista kritiikkiä, ja se on mm. usein kerännyt ääniä erilaisissa Rumin kirkko -äänestyksissä. Kuten edellä mainitsin, minä kuitenkin pidin rakennuksesta.
Betoniseinistä huolimatta koin rakennuksen lämpimänä ja helposti lähestyttävänä. Sisälle oli helppo astua, ja eteisessä saattoi valita, kääntyikö oikealle ja lasiovien läpi kirkon puolelle vai vasemmalle, jolloin edessä oli kirkon toiselle sisäänkäynnille johtava, Raitiksi nimetty leveä ja helppokulkuinen käytävä. Raitin varrella oli työntekijöiden toimitiloja ja useita kerhohuoneita mm. lapsiperheille, nuorille, kuoroille ja sururyhmille. Ja vapaaehtoisvoimin toimiva kahvila Valo, jonne minutkin toivotettiin tervetulleeksi.
Eri tilojen väleissä oli mäntyjä kasvavia, pieniä sisäpihoja, jonne huonetiloista avautui seinän kokoiset lasi-ikkunat. Jopa rospuuttoaikana sisäpihat olivat kauniita ja rauhoittavia, mutta uskon (ja toivon), että kevään edetessä pikkupihat puhkeavat sananmukaisesti kukkaan :)
Kirkossa ja sen aputiloissa oli ja liikkui ihmisiä - äitejä lastenrattaiden kanssa, eläkeikäisiä ilmiselvästi matkalla kuoroharjoituksiin, nuoria supattelemassa keskenään ja kirkon työtekijöitä kokoustamassa avoimessa Valo-kahvilassa. Nauttimasta yhdessä olemisesta.
Tapiolan kirkossa ei ole kellotornia, ainoastaan matalalle, kirkon sivulle asetetut kirkonkellot - ilman tornia. Eikä alttaritaulua, ainoastaan arkkitehdin suunnittelema, tyylitelty metalliristi - ilman pyhäinkuvia. Ilman tornia ja pyhäinkuvia kirkkorakennus sopii vähemmänkin uskonnollisille ihmisille…
Kirkossa oli kuitenkin elämän tuntua. Ja se rohkaisi piipahtamaan ja kutsui jopa osallistumaan.
Alttaritaulun tilalla oli arkkitehti Ruusuvuoren suunnittelema epäsymmetrinen risti.
Alttariseinällä oli 2752 betoniharkkoa :)
Yksi rakennuksen rauhoittavista sisäpihoista.
Kirkko on takaa ikkunatonta betoniseinää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti