Kirjottuja kantoja

Tenka Issakainen (s.1973): Päiväkirja tammikuu - elokuu, 2023

Suomen käsityön museo on Jyväskylässä, joten halusin Aalto-retkelläni (täällä) käydä myös siellä. Etenkin kaksi, museossa parhaillaan olevaa näyttelyä - Kirjotut kannat ja Punottuja koreja - kiinnosti minua.

Huhtikuussa päättyvän näyttelyn nimi on todella Kirjotut kannat eikä Kirjotut kankaat, kuten minä museossa vieraillessa kuvittelin. Vasta alkaessani kirjoittaa tätä blogitekstiä tajusin, että näyttelyn nimi ei olekaan tavanomainen ja helppo, vaan kekseliäs ja moniselitteinen - eli Kirjotut kannat. 

Nimi viittaa Kirjotut kannat -nimiseen, pääosin Rovaniemellä Lapin yliopiston yhteydessä toimivaan käsityökollektiiviin. Kollektiiviin kuuluu taiteilijoita, käsityöläisiä, taiteentutkijoita ja aktivisteja, jotka yhteisissä tapaamisissa - ”ompeluseuroissa” - ovat kirjoneet näyttelyssä esillä olevat villapeitot. Tekijät ovat kohdanneet toisensa Suomessa, vaikka osa heistä on ulkomaalaisia, mm. Itä-Euroopasta, Venäjältä ja Latinalaisesta Amerikasta. 

Museossa on esillä parikymmentä kirjontatyötä neljältätoista eri tekijältä. Kirjonta on toteutettu osin jo hylätyllä peittokirjontatekniikalla, jossa käytetään mustaa villakangasta ja luonnonväreillä käsin värjättyjä villalankoja. Menetelmän lisäksi tekijöitä yhdistää halu kirjonnan keinoin ilmaista henkilökohtaisia asioita ja/tai käsitellä yhteiskunnallisia teemoja. Eli ottaa kantaa - esittää kirjottuja kantoja :)

Näyttelyn ja tekijäkollektiivin nimi Kirjotut kannat viittaakin kantaaottaviin käsitöihin, mutta myös tekijöidensä kulttuurisiin juuriin, kantakulttuureihin. Jos olisin tajunnut tämän näyttelyyn tutustuessa, olisin katsonut ja tutkinut esillä olevia töitä eri silmin sekä lukenut niihin liittyvät tarinat tarkemmin. 

Tästä tietämättömänä pääosin ihailin kauniita, kiehtovia ja innovatiivisia käsitöitä, mikä sekin oli antoisaa. Ja tykkäsin kovasti :)

Toinen minua kiinnostanut näyttely Punottuja koreja - meiltä ja muualta jäi tällä kertaa kirjontatöiden varjoon, vaikka sekin esitteli kaunista ja kiinnostavaa. Tykkäsin etenkin Tarja Heikkilän koreista ja muista ”risutöistä”. Josko saisin lähdettyä hänen Porvoon Risupihalleen, joka on taas avoinna yleisölle kesäkuussa Avoimet puutarhat 2024 -viikonloppuna (täällä). 

Tanya Kravtsov (s.1985): Korjaa tuska, kylvä toivoa, 2023

Alina Korotovskaia (s.1995): Ei aakkosten viimeinen kirjain, 2023

Punottuja koreja - meiltä ja muualta

Tarja Heikkilän koivurisukori (2013)