Patikointia saaristossa

Yhden iltapäivän, yön ja yhden aamupäivän kestäneen vierailun (täällä) aikana ehdin nauttia myös pitkästä metsäkävelystä Taattistenjärven ympäristössä Merimaskussa. Ja ihailla kaunista ja karua saaristoluontoa. 

Kävelimme Opiskelijatytön ja kahden koiran kanssa noin kolme kilometriä pitkän metsälenkin, joka alkaa kahden metsätien risteyskohdasta, josta on valokuva yllä ja joka alla olevassa kartassa on merkitty numerolla 9. Reitin lähtöpiste on Naantalin ja Merimaskun välissä Taattisenjärven reunaa kulkevan Koverintien läheisyydessä. 

Mummovauhdilla reitin käveli noin 1.5 tunnissa. Mummovauhtiin kuuluu pysähdellä noin sadan metrin välein hengittämään, ihailemaan, ihmettelemään, koskettelemaan ja haistelemaan. Ja valokuvaamaan :):) Taattisten rengasreitti sopii niin mummoille, ukoille kuin lastenlapsillekin. Hyvin jaksaa, eikä kyllästy.

Kävelyreitti kulkee osin metsäteitä (yllä olevassa kartassa musta viiva) ja osin metsäpolkuja (musta poikkiviiva) pitkin ja kiertää siirtolohkareen (12), muinaishautojen (10), ketun luolien (11) ja laavun (8) kautta. Kuten kartasta näkee halutessaan voi valita myös lyhyempiä reittejä, mutta meille 3 km oli juuri sopiva pituus.

Reitti on helppokulkuinen, joskin ajoittain mäkinen. Metsätie ja -polut ovat koko matkalta (myös maaliskuussa) hyväkuntoisia ja hoidettuja. Ja lisäksi pysyvästi, näkyvästi ja selvästi punamaalilla merkittyjä.

Reitin varrella on pari joenuomaa, joiden yli on rakennettu puusilta, ja kaksi lyhyttä suoaluetta, jotka ylitetään lyhyitä pitkospuita pitkin. Kivaa vaihtelua saariston kallioiseen ja kivikkoiseen sammal- ja jäkälämetsään.

Reitin varrella voi ihmetellä ja ihailla valtavaa siirtolohkaretta (9). Jääkauden aikana yli 10 000 vuotta sitten paksu jääpeite irroitti kallioperästä jättimäisiä kivilohkareita ja kuljetti niitä mukanaan pitkiäkin matkoja. Merimaskuun kulkeutuneen lohkareen läpimitat on 6 x 8 x 5 metriä ja lohkare painaa 600 000 kg. 

Ja kivistä rakennettuja muinaishautoja (10). Kivikasa eli ikivanha hautapaikka on peräisin pronssikaudelta 1500-500 e.Kr ja on Museoviraston suojaama muinaisjäännös, kuten kaksi muutakin lähistöltä löytyvää muinaishautaa. Eli ihmisiä on asunut Merimaskun alueella jo 3 000 vuotta sitten.

Ja jännittäviä ketun luolia (11), jotka muodostuvat lukuisista syvistä koloista ja onkaloista jyrkässä kallioseinämässä. Ketut elävät luolissa lähinnä lisääntymisaikana huhti-toukokuussa, jolloin emo pysyy synnyttämisen jälkeen pari viikkoa pääasiassa luolassa syöttämässä ja lämmittämässä pentujaan.

Metsäreitin varrella saa useissa kohdissa ihailla upeita sammal- ja jäkälämättäitä ja pääkaupungin tytön ihmetyksen aihetta eli naavaa, jota löytyy ihan esteeksi asti :)

Reitin loppuosasta löytyy laavu ja pari pitkää pöytää penkkeineen eväiden syöntiä varten (8) sekä yksityisomistuksessa oleva, vuokrattava kota (8). Tällä kertaa emme jääneet retkieväille, ehkä sitten joskus post-korona-aikana Pikkupoikien kanssa :):)

Otavan Merimaskun ja viereisen Luonnonmaan saaren ulkoilupoluista löytyy lisävinkkejä ja -juttua mm. seuraavista blogeista Retkipaikka (täällä), Mustaa puuta (täällä) ja Koira retkellä (täällä ja täällä).