Luonnosta puskee nyt valtavaa vauhtia monenlaista kaunista. Ei tahdo perässä pysyä eikä kaikkea huomata. Kevät on ihmiseen aikaa :)
Olen viettänyt helatorstain seutua Ukin mökillä ja nauttinut joka hetkestä. Paljon tulee oltua ulkona ja pääosin mökin pihalla, jossa riittää rakentamisen jäljiltä puuhaa. Kuljen lähes koko ajan roskapussi kädessä, johon kerään maasta kymmeniä tai satoja pikkuroskia: muovinpalasia, putken pätkiä, pahvijätettä, nauloja, lasinsiruja ym ym. Sekä suunnattomasti litistettyjä tupakan tumppeja, joita rakennusmiehet ja -naiset ovat vuoden rakentamisen aikana litistäneet ympäristöön. Olisin varmaan yksi kärkikerääjiä Ylen Miljoona roskapussia -kampanjassa :)
Roskien kerääminen ja ympäristön siistiminen on vain yksi osa mökillä oloa. Olen taitava löhöäjä ja ympäristön ihmettelijä. Pitkiä kävelyretkiä en vielä leikatun lonkan takia pysty tekemään, mutta jo rauhallinen kiertely ympäristössä ja vain istuminen saunarannassa paljastaa paljon kivaa ja keväistä.
Ensi kertaa tontilla on näkynyt korvasieniä, joita neuroottisena en uskalla itse valmistaa enkä edes syödä Ukin valmistamia. Ravintolassa on joskus puolivahingossa tullut maisteltua, ja hyviä ovat olleet.
Tuomet kukkivat parhaillaan kuin viimeistä päivää, ja lähistön pikkutiet ovat niitä valkoisenaan. Mökin pihalta löytyy vain yksi pieni ”tuomipensas”, mutta se kukkii isommankin edestä. Sen sijaan ihania, sinisiä metsäorvokkeja pilkistää maasta useassa kohdassa. Ja isoja mustikan kukkia on valtavasti. Myös Ukin vuosi sitten istuttamat kahdeksan kirsikkapuuta kukkivat tänä vuonna jo kauniisti, tosin ne myös karistivat terälehtensä nopeasti.
Kolme pääskysparia lentelee ahkerasti tontin ympäristössä ja niiden upeaa lentonäytöstä on mukava ihailla myös mökin sisältä ”maisemaikkunoista”. Punkkeja tuntuu olevan aiempia vuosia enemmän. Olen jo poiminut ja tappanut useamman punkin kävelemästä Murun valkeassa turkissa. Koiralle huhtikuussa annettu punkkilääke estää vihulaisia imeytymästä sen ihoon.
Kevät etenee vauhdilla. Nautitaan katsellen, kuunnellen, haistellen ja maistellen - muttei korvasieniä :)
Lähes metsä kuin metsä täällä itäisessä Helsingissä: mustikka kukkii valtoimenaan. Toivotaan, että marjat saavat myös sadetta, ettei käy kuten viime vuonna. Etelässä mustikat kuivuivat rusinoiksi. MK
VastaaPoistaSitä täälläkin toivotaan, muuta ei voida :) Terv InnaAnni
Poista