Wesset valloitti

Kuhaa ja kurpitsarisottoa

Saavuttuamme maanantai-iltana Pärnuun kaipasimme molemmat - Ukki ja minä - heti ruokaa. Hotellimme respahenkilö suositti 10 minuutin puistokävelyn päässä olevan Villa Wessetin ravintolaa. 

Joten eikun matkaan. Minä kävelin leikatun lonkan kanssa jo sutjakasti ja myös Ukki selvisi hyvin omien huonojen jalkojensa kanssa ja hänen mittapuullaan reippaasti. Kaksi jalkavaivaista toisiaan kannustaen :)

Ravintola Wesset oli pienen, samannimisen hotellin kyljessä. Ronskin oloinen ja suht pieni paikka painavine tuoleineen, jossa oli mukava lasikko ja noin viiden pikkupöydän kapea ulkoterassi rauhallisen tien laidalla. Kivannäköinen lista, jolta löytyi heti kummallekin niin alkuruoka kuin pääruoka. Minä valitsin kurpitsaa: alkuun kurpitsakeittoa ja pääruoaksi kurpitsarisottoa. Ukki valitsi - tavoistaan poiketen - peruslihasetin: alkuun tartaria ja päänä Carbonara-pastaa. Osin siksi, että emme kumpikaan tajunneet, että menun englannin kielinen Pike Perch oli suomeksi kuha. Minä luulin valinneeni vain kurpitsarisottoa, ja annoksen paistettu kuha oli minullekin iloinen ja maukas yllätys :) 

Minun krantulla (ja erikoisellakin) maullani käy harvoin niin, että koko kolmen ruokalajin setti on ehtaa herkkua. Kurpitsakeitto oli kermaisen maukasta sekä kuha juuri sopivasti paistettua ja risotto loistavaa - ja kalan päälle kauniisti asetellut pikkelöidyt kurpitsan suikaleet huippua. Ukki tykkäsi tartaristaan, mutta ei pystynyt nauttimaan pastastaan, kun harmitteli ettei ollut huomannut tilata lempikalaansa kuhaa. 

Herkullisen ruokahetken kruunasi hyvä juustokakku, joka tarjoiltiin suolaisen kinuskin ja pistaasivaahdon kanssa. Varsinkin, kun matkan kunniaksi tilasin kakun seuraksi vielä lasillisen kylmää ja sopivan makeaa unkarilaista Tokaj-viiniä.

Palaan ehdottomasti Wessetiin, jos joskus vielä palaan Pärnuun. Hyvää ruokaa sekä rento ja iisi - eli sanan mukaisesti helppo - tunnelma. 

Kurpitsakeittoa

 

Juustokakkua, suolakaramellia ja pistaasivaahtoa