Oikealla kirkon ikkunaton pohjoispuoli
Menomatkalla Tallinasta Pärnuun näin monta kirik-, möis- ja linus-viittaa (täällä), ja jo silloin päätin, että paluumatkalla pitää jonkun viitan kohdalla pysähtyä ja tutkia, mitä viitan takaa löytyy. Kun paluumatka kahden päivään päästä koitti, aikataulumme olikin yllättäen vähän tiukka, joten valitsin tienviitoista helpoimman :)
Puolessa välissä automatkaa oli kirik-viitta, joka opasti tielle asti näkyvälle Märjamaan kirkolle. Pysädyimme, käännyimme ja ajoimme runsaan kilometrin kaunista, kukkivien syreenien reunustamaa pikkutietä ja saavuimme vanhalle kivikirkolle.
Kapea, korkea ja valkoiseksi rapattu kirkko oli jylhällä tavalla kaunis ja veti minua vahvasti puoleensa. Harmi, että kirkkoon ei päässyt sisälle. Ulko-ovi oli auki, mutta sisäänkäynti oli estetty rautaristikolla. Sisätilaa pääsi kurkistamaan ristikoiden raoista: vaatimatonta ja rauhallista. Onneksi kirkkoa ympäröivällä vanhalla hautausmaalla sai vapaasti kävellä.
Luterilainen kirkko oli rakennettu 1300-luvulla. Jännäksi kirkon teki se, että rakennuksen pohjoisseinällä ei ollut yhtään ikkunaa, toisin kuin kolmella muulla seinällä. Vanhan uskomuksen mukaan ”paha” tulee kuulemma pohjoisesta, joten näin ”paha” jäisi kirkon ulkopuolelle.
Hyväkuntoisella Via Balticalla kulki molempiin suuntiin hurjasti rekkoja - ihan jonoksi asti - ja näkyi keltaisena aaltoilevia, komeita rypsipeltoja. Kivoin yllätys oli nähdä tien reunoilla haikaroita, mutta pesä osui silmääni vain yhden kerran.
Pärnuun on Tallinnasta lyhyt ja helppo matka. Kun sen nyt keksin, voin kokeilla myös linja-autolla :)
Kurkistus kaltereiden taakse
Vanhaa hoitamatonta hautausmaata
Kirkon kalteroitu pääovi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti