Eliisabeti kirik, 1750
Nykyajan Viroa ei oikein voi sanoa uskonnolliseksi maaksi: Luterilaiseen kirkkoon kuuluu 10-15 % ja ortodoksiseen runsaat 15 % virolaisista. Silti 1,3 miljoonan ihmisen maassa on noin 400 kirkkoa, kun väestöltään viisinkertaisessa Suomessa on lähes 700 kirkkoa.
Pärnun matkalla (täällä) tutustuin keskustan kahteen komeaan kirkkoon: luterilaiseen Pyhän Elisabetin kirkkoon Kuninga- ja Nikolai-katujen risteyksessä sekä Lastenpuiston (Lastepark) reunalla sijaitsevaan ortodoksiseen Katariinan kirkkoon. Molemmat barokkityyliset kirkot on rakennettu 1700-luvun puolivälissä ja niitä pidetään Viron kahtena kauneimpana barokkikirkkona.
Pyhän Elisabetin kirkko on nimetty Venäjän keisarinnana 20 vuotta toimineen, Pietari Suuren tyttären keisarinna Elisabetin (1709-1762) kunniaksi. Kuusitornisen Katariinan kirkon rakennutti ja nimesi Elisabethin seuraaja, keisarinna Katariina Suuri (1729-1796).
Katariina oli keisarinna Elisabethin nuoruuden rakastetun tytär, jonka Elisabeth järjesti 14-vuotiaana naimisiin perijäkseen suunnittelemansa nuorukaisen ja sisarvainajansa pojan Pietarin (1728-1762) kanssa. Keisarin/keisarinnan kruunun periminen ja periytyminen oli yleensä monimutkaista sumplimista ja mutkistui entisestään Elisabethin hallintokaudella, koska keisarinna ei voinut saada omia lapsia.
Elisabethin kuoltua 1762 siskonpojasta tuli keisari Pietari III ja hänen Katariina-vaimostaan keisarinna. Valta hovissa vaihtui kuitenkin nopeasti, sillä jo samana vuonna 33-vuotias Katariina kaappasi vallan mieheltään, joka parin kuukauden päästä murhattiin hämärissä olosuhteissa. Tämän jälkeen keisarinna Katariina Suuri hallitsi Venäjää yli 30 vuotta kuolemaansa asti. Hän ei mennyt enää naimisiin, mutta elätti hovissaan peräjälkeen ainakin 12 julkista rakastajaa, joista osa pääsi myös merkittäviin yhteiskunnallisiin asemiin.
Hallitsijakautensa alkuvuosina keisarinna Katariina rakennutti ortodoksisen Katariinan kirkon kylpyläkaupunki Pärnun keskustaan. Edelleen kirkossa toimii Pärnun venäläinen seurakunta.
Sisältä Katariinan kirkko oli yllättävän pieni ja muistutti muita näkemiäni Venäjän rakennuttamia ortodoksikirkkoja lukuisine ikoneineen, kynttilöineen ja uhrilahjoineen. Minulle liian ahdasta, kromeluuria ja ”tyhjänpäiväisen” tuntuista, mutta mielenkiintoista tutustua. Koko vierailun ajan ympärilläni pienessä kirkossa puuhaili huivipäinen nainen järjestellen palavia kynttilöitä ja eteisessä myytäviä kuvakortteja ja muistoesineitä.
Parin korttelin päässä oleva Pyhän Elisabetin kirkko oli Katariinan kirkon täysi vastakohta. Puna-keltaiseksi maalattu kirkko oli remontissa rakennustelineiden ympäröimänä ja muutenkin lähes puristuksissa viereisten rakennusten keskellä. Sisältä kirkko oli luterilaisen tilava, vaatimaton ja karu - ja makuuni myös levollinen ja rauhallinen. Joku sanoisi myös tylsäksi :) Isoista ikkunoista tuli kauniisti valoa ja pitkillä puupenkeillä oli istujien iloksi punaiset pehmusteet.
Kirkossa oli myös eri parville rakennetut kahdet erilliset isot urut, joista uudemmat oli vihitty käyttöön vasta 2010. Elisabetin kirkossa järjestetäänkin kuulemma paljon konsertteja. Vieraillessani tiistaiaamupäivänä urkuri oli harjoittelemassa ja sain pientä vihiä urkujen heleästä äänestä ja kirkon kauniista akustiikasta.
Ymmärtääkseni kirkoilla on ollut tärkeä rooli Viron kulttuurissa ja politiikassa. Pärnussa kirkot ovat edelleen näkyvä osa kaupunkikuvaa, mutta mikä niiden käytännön rooli ja merkitys on, se ei minulle lyhyellä turistimatkalla selvinnyt.
Luterilaista yksinkertaisuutta, vaatimattomuutta ja…
… ja valoa Elisabethin kirkossa.
Katariina (Jekateriina) kirik, 1768
Ortodoksista runsautta ja koristeellisuutta Katariinan kirkossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti