Pelastuneet vuokot

Rakastan pioneja, hortensioita ja pelarkuita. Muun muassa :) Ja tietysti vuokkoja. Ja vaaleanpunaisiin valkovuokkoihin minulla on aivan erityinen suhde, ja niiden hankintaa liittyy kiva tarina. 

Pari kymmentä vuotta sitten siirsin lapiollisen vaaleanpunaisia vuokkoja Äitimuorin entiseltä pihalta entisen Itä-Helsingin kotimme puutarhaan (täällä). Äitimuori oli 1970-luvulla saanut vuokot naapurissa asuvalta ystävältään Kähösen rouvalta, jonka maatilan pihapiirissä Karjalohjalla niitä oli silloin kasvanut vuosikymmeniä.

Nämä vuokot tuntuvat viihtyvän ”missä vaan”, kestävät hyvin talvea ja leviävät mukavasti. Kun joku vuosi sitten luovuimme liian suureksi käyneestä ihanasta Itä-Helsingin kodistamme ja sen puutarhasta, siirsin rakkaita vuokkojani Salon mökin puutarhaan ja Esikoisen metsämökin pihalle. Viime kesänä vanha mökkimme purettiin ja Ukki alkoi uuden mökin rakennusprojektin (täällä). Tässä yhteydessä tehtiin myös maansiirtotöitä ja kiireessä rakkaat vuokkoni jäivät valtavien maa- ja multakasojen alle. Olin vihainen, kauhuissani ja harmistunut.

Ihania vaaleanpunaisia Äitimuorin vuokkoja olen valokuvannut blogiini lukuisia kertoja, viimeksi huhtikuussa 2021 (täällä). Tavallisiin valkovuokkoihin verrattuna ne ovat vahvasti kerrottuja ja kukkivat vasta näiden jälkeen. Nuorien kukkien väri on hennon vaaleanpunainen, mutta ikääntyessään terälehtien väri muuttuu voimakkaan vaaleanpunaiseksi ja jopa lilaksi. Upeita kevätkukkia. 

Vappuviikonloppuna olin mökillä ja ilokseni huomasin, että rakkaat sitkeät vuokkoni olivat sittenkin löytäneet tiensä sorakasojen alta. Tomeria, tummia tuttuja versoja oli yllätyksekseni ilmestynyt leikkimökin kulmille. 

Olin enemmän kuin ilahtunut. Kevääni oli pelastettu :):)