Tänään on kulunut tasan neljä viikkoa lonkan tekonivelleikkauksesta (täällä). Kahden viikon kohdalla leikkaushaavasta poistettiin hakaset ja ajattelin, että pahin olisi takana (täällä). Ja se piti paikkansa. Viimeiset kaksi viikkoa ovat nimittäin olleet hurjaa toipumista.
Monet lonkkaleikatuista ihmisistä ovat kertoneet, että heiltä kipu jäi leikkauspöydälle. Minulla ei ihan näin käynyt, vaan jomottavaa kipua on tuntunut edelleen lonkan, nivusen ja/tai reiden tienoossa päivittäin. Liekö turvotuksesta tai muuta leikkauksesta johtuvaa juttua. Edelleen käytän parasetamolia, joka tuntuu yllättäen jopa auttavan.
Varaaminen leikatulle lonkalle onnistuu jo hyvin, mutta kyynärsauvat ovat edelleen matkassa - sisällä usein vain yksi sauva. Tosin toistaiseksi köpöttelen pääosin sisätiloissa, ja ulkoilut ovat rajoittuneet max 2 000 askeleeseen päivässä. Väliin tuntuu, että lonkka väsyy ja alkaa tuntua kireältä tai kipeältä. Edelleen lepäilen paljon makuuasennossa, sillä se tuntuu rentouttavan parhaiten leikattua lonkkaa.
Minihepariinipistokset lopetin ohjeiden mukaan kolme viikkoa leikkauksen jälkeen. Ja sairaalan fysioterapeutin neuvomia helppoja jumppaliikkeitä olen tehnyt uskollisesti kolme kertaa päivässä. Liikkeet ovat todella pieniä ja niiden tekemiseen menee enintään 5-10 minuuttia kerralla. Lonkan liikkuvuus on tällä hetkellä jo merkittävästi parempi kuin ennen leikkausta.
Viikon päästä minulla on sairaalasta määrätty käynti terveysaseman fysioterapeutin luona. Ehkä saan uusia liikuntaohjeita ja ehkä jopa luvan jättää sauvat kokonaan. Sairaalasta lähtiessä niiden käyttöä suositeltiin 4-6 viikon ajan.
Seuraava etappi lonkan kuntoutumisen suhteen on äitienpäivä, jolloin on kulunut noin kuusi viikkoa leikkauksesta. Silloin ollaankin jo pitkällä keväässä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti