Tuhat askelta

Vielä puoli vuotta sitten liikkuminen ja etenkin kävely oli merkittävässä osassa elämääni. Vanhanaikaiseen askelmittariini oli vuosia kertynyt päivittäin vähintään se maaginen 10 000 askelta, väliin yli 15 000. Lukema koostui pääosin kolmesta päivittäisestä koirakävelystä ja 2-4 kertaa viikossa olleista tanssitreeneistä. Vasta pari kuukautta ennen maaliskuista lonkkaleikkausta (täällä) askeleet kutistuivat alle 5 000 ja liikkuminen alkoi merkittävästi vaikeutua. 

Alan pikku hiljaa toipua leikkauksesta, ja hitaasti mutta varmasti (toivottavasti) seuraavien kuukausien aikana lähestyä taas tuota kymmentä tuhatta päiväaskelta. Hitaasti todella, sillä tällä hetkellä askelmittarin päivälukemä on aktiivisimpinakin päivinä vain hiukka yli 1 000 askelta. Tuhat askelta  - luku tuntuu tosi vähältä, lähes mitättömältä. Eli pitkä matka on vielä edessä.

Mutta (lähes) kaikki leikkauksessa olleet tutut ovat tähdentäneet hidasta etenemistä - hidasta, mutta määrätietoista. Näin kuulemma saavuttaa parhaan lopputuloksen. Useimmat näistä tutuista ovat itseni tavoin olleet aktiivisesti liikkuvia, hyväkuntoisia 50-70 -vuotiaita naisihmisiä. Ja ymmärtääkseni jokainen on päässyt liikuntatavoitteeseensa.  

Ehkäpä herättelen henkiin vanhoja vaellusunelmiani (ehkä), jotka joitakin vuosia sitten olin jo haudannut osin lonkkavaivojen lisääntymisen ja osin iän karttumisen takia: Karhunkierros Kuusamossa (pari päivää), helppo vaellus Lapissa (viikko) ja/tai pitkä pyhiinvaellus Portugalissa (kuukausi). 

Saapas näkee, mitä Mummi vielä keksii ja mitä rohkenee toteuttaa :)