Kuva on keväältä 1957 ja otettu Veljen ristiäisissä lapsuudenperheeni Lauttasaaren kodissa (täällä). Siskolla ja minulla on samanlaiset tummansiniset samettimekot (jotka muistan yllättävän hyvin kapeine valkoisine pitsikoristeineen) ja hiuksissa valkoiset, liukkaat rusettinauhat. Käsissä räpläämme kumpikin pientä talutettavaa onttoa muovieläintä, josta lähtee ohut muoviletku jonka toisessa päässä on ontto pallo. Kun palloa puristaa, niin ilma kulkee letkua pitkin eläimeen, ja eläin pompahtaa eteenpäin.
Aikuiset oikealta vasemmalle: tyyni Karkun mummi (Isän äiti), leveästi hymyilevä Ulla-Marja (Äidin sisko), äkeän näköinen Kirsti eli Kikki (kotiapulaisemme), varautunut Isä (31v) ja onnellinen Äiti (28v) sylissään pieni veljeni, toimelias Alma-mummi (Äidin äiti) ja myhäilevä Karkun taata (Isän isä). Laitimmaisena vasemmalla Heikki Heiskasen vaimo (nimi?) ja Olavi Leskinen vaimoineen. Lapset edessä oikealta vasemmalle ovat minä (5v) ja Sisko (3v) sekä Leskisen Liisa ja Lasse.
Pappi näyttää puuttuvan kuvasta. Yleensä kaikissa perhejuhlissamme papin tehtäviä hoiti Simo-eno eli Äidin veli. Ottiko Simo valokuvan vai vilkkuuko hänen otsansa Äidin ja Alma-mummin takana ja kuvan otti Heiskasen Heikki? Entä missä oli Simo-enon puoliso Anneli-täti, joka yleensä liikkui aina miehensä kanssa? Olikohan Anneli jäänyt kotiin Tampereen Epilään, sillä keväällä 1957 hän oli raskaana odottaen kolmatta lastaan.
Osa kysymyksistä jäänee ilmeisesti ikuisesti arvoitukseksi. Mutta yllättävän paljon muistan tuosta yli 60 vuoden takaisesta juhlasta. Kohti kevättä oltiin silloinkin menossa, tosin myös kohti aika mullistavaa ajanjaksoa perheessämme.
Pian valokuvan ottamisen jälkeen isämme lähti vuodeksi Yhdysvaltoihin ns. postdoc-stipendiaaksi eli tekemään väitöskirjan jälkeistä tutkimustyötä. Nuori äitimme halusi - vastoin isämme toivetta - jäädä Suomeen kolmen pienen lapsen ja vaativan lääkärin työnsä sekä itsepäisen ja vallanhaluisen kotiapulaisen Kirstin kanssa.
Eihän siitä hyvää kellekään seurannut. Mutta selvisimme - kukin tavallaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti