Saimme Parasystävän kanssa vuosi sitten lahjaksi yhteisen lahjakortin Haikon kartanoon. Ihanissa juhlissa (täällä) saatu ihana lahja kahdeksalta aikuiselta lapseltamme perheineen. Tosin lahjakortin lunastus on viivästynyt - osin saamattomuuttamme. Mutta pääosin ehkä siksi, että juhlien jälkeen ensin Parasystävän polveen asennettiin tekonivel ja seuraavaksi leikkauspöydälle jouduin - tai paremminkin pääsin - minä, kun vuorostaan minun nivelrikkoinen lonkkaniveleni korvattiin tekonivelellä.
Viimein touko-kesäkuun vaihteessa koitti sopiva hetki lahjan lunastamiseen - ystävien yhteinen vuorokausi Haikon kartanohotellissa Porvoossa. Ensin Parasystävä tuli Mikkelistä junalla Helsinkiin, josta sitten jatkoimme yhdessä minun autollani Haikkoon.
Perille päästyämme menimme heti kartanon ravintolaan lounaalle ja kylmille olusille :) Ravintola oli vanhanaikainen ja makuuni vähän tunkkainen, mutta tietty ”hieno” ja ihan okei. Lounaana oli seisovasta pöydästä tarjoiltua kanapataa, kermaperunoita ja kasviksia sekä alkuun suoraan pöytiin tuotu ”onneton” tomaatti-mozzarellasalaatti. Lämmin ruoka oli perushyvää, mutta hinta-laatusuhde oli ei-hyvä (26 e/lounas), varsinkin kun settiin ei kuulunut edes jälkiruokaa. Onneksi saimme mukavan tarjoilijamme ”erityisluvalla” tilata a la carte -jälkkärin - a la carte -hintaan - tietty :)
Vähän epäonnisesta lounaasta huolimatta nautimme yhteisestä ruokahetkestä - toistemme seurasta ja naurusta sekä vanhojen muistelusta. Toinen muisteli, kun vuosikymmeniä sitten olimme yhteisellä työporukalla Haikossa ja lintubongari-esimiehemme kävelytti porukkaa iltayöstä puutarhassa satakieliä kuuntelemassa. Toisella ei ollut tästä mitään muistikuvaa, mutta hän muisti olleensa Haikossa vanhan äitinsä seurana ja harjoitelleensa kylpylän allasosastolla tulevaa väitöskaronkkapuhettaan :) Lopuksi skoolasimme edessä olevalle (yhteiselle) vanhuudelle. On se sitten kuukausia, vuosia tai vuosikymmeniä - päivä vain, ja hetki kerrallansa…
Parasystävän ihanan seuran lisäksi nautin Haikon kauniista ja todella hyvin hoidetusta puutarhasta ja ympäröivästä metsäluonnosta. Kukkapenkeissä ei pahemmin näkynyt rikkaruohoja ja nurmikko oli leikattu viisaasti - sinne tänne oli jätetty pölyttäjäystävällisiä niittykohtia :) Ihastelin kartanon pääoven edessä olevia isoja rodoja, jotka pursuivat puhkeamaisillaan olevia nuppuja, ja pergolan vieressä olevan isolehtisen pihlajan valkoisia harsokukkia.
Kiitos Lapset :) Lapsia te meille aina olette, vaikka osa teistä huitelee jo viidennellä kymmenennellä. Ja vaikka olette monessa äitejänne osaavampia, tietävämpiä ja viisaampia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti