Oppaan perässä

Raimo Heino (1932-1995): Birgittalaisnunna, 1993

En yleensä tykkää kulkea turistioppaan perässä ja etenkin vältän suuria opasryhmiä. Saatan tehdä poikkeuksen museoissa, mutta kaupunkikierrokset pyrin kiertämään kaukaa. Uusiin kaupunkeihin tykkään tutustua yksin tai kaksin - väliin eksyenkin.

Juhannusviikolla tein poikkeuksen ja päätin kokeilla opastettua kävelykierrosta Naantalissa. Valitsin VisitNaantalin sivuilta Magni Mundin järjestämän kävelykierroksen, jonka nimi oli Pieniä paheita, suuria syntejä Aurinkokaupungissa. Mietitytti, mistä nimi Magni Mundi juontaa. Nimi on latinaa ja suomentuu Suuret maailmat, ja netin mukaan kyseessä on ”kotimaiseen kulttuurimatkailuun keskittyvä matkatoimisto”. Mielenkiintoista.

Kesäkuisena torstai-iltana minun lisäkseni Naantalin paheista ja synneistä oli kiinnostunut vain kolme muuta turistia - pariskunta Turusta ja nuorehko mies Lohjalta. Oppaaksi saimme osaavan Annamarin, joka tarinoi mukavasti ja tietävästi Naantalin paheista ja synneistä. 

Luostari- ja kylpyläkaupungin menneisyydestä löytyy hurjia juoruja ja tarinoita, kuten kansan keskuudessa edelleen elävä kertomus 300 vastasyntyneen luista, jotka ovat (muka) löytyneet luostarin kaivosta. Tosiasiassa todeksi kirjattuja suuria paheita ja kuollettavia syntejä löytyy yllättävänkin vähän. Annamarin opasjuttu luiskahtikin usein kaupungin ja sen rakennusten historiaan, mikä ei minua yhtään haitannut. 

Kävelykierros aloitettiin luostarikirkon kupeessa olevalta Birgittalaisnunnan patsaalta, josta ensin käveltiin vuonna 1868 valmistuneen Kaivohuoneen ja 1887 valmistuneen Raatihuoneen sekä sen pihalle 1912 rakennetun nelisellisen Putkan ohi. Sitten pysähdyttiin Itsenäisyydenpuistossa ja kiivettiin Raatihuoneenkatua ylös Rantakadulle, josta laskeuduttiin takaisin satamaan vanhan koristeellisen Rantakioskin eteen. Mielenkiintoisen opaskierroksen jälkeen jäin vielä jätskille satamaan. 

Ja kuuntelemaan kello kahdeksalta kirkontornista soitettavaa iltavesperiä sekä katsomaan ja kuulemaan rannassa kulkevan, tummiin pukeutuneen Trumpauttajan rummutusta ja iltahuutoa, jotka molemmat muistuttavat menneen luostariajan rukoushetkeä. Iltavesper oli (liian) lyhyt ja kuului kioskille harmittavan hiljaisena ja Trumpauttaja taas oli eläkeläismummista hymyilyttävän nuori ja vakava. 

Viidentoista euron ja puolentoista tunnin opastettu kävelykierros oli hintansa väärtti - ainakin Annamarin opastuksessa ja pienellä porukalla. Suurten Maailmoiden tarjontaan aion tutustua jatkossakin…

Edelleen ravintolana toimiva Kaivohuone remontoitiin vuonna 2005, 

jolloin rakennus pyrittiin palauttamaan mahdollisimman lähelle alkuperäistä asuaan. 

 Vanhat T-ikkunat säilyttänyt rakennus toimi raatihuoneena vuosina 1887-1964, 

minkä jälkeen se on palvellut mm. poliisiasemana ja päiväkotina.

Raatihuoneen pihassa oleva vanha Putka kuuluu kaupungin säilytettäviin rakennuksiin.

Romanttisesta Rantakioskista saa edelleen jätskiä.