Juhannusviikolla ajoimme Ukin ja kahden Pikkupojan kanssa vajaa tunnin matkan mökiltä Tammisaareen vartavasten katsomaan keväällä avattua Chappe-museota. Minulta museoon tutustuminen jäi tällä kertaa pääosin rakennuksen arkkitehtuurin ihailemiseksi, ja esillä olevien taideteosten tutkiminen jäi toiseen kertaan. Syynä oli mm. Muru-koira, jota ei tietty saanut ottaa museoon eikä sitä helteen takia voinut jättää autoonkaan.
Onneksi rakennuksessakin oli riittävästi ihailemista. Tykkäsin kokonaisvaikutelmasta - tummasta pinnasta, lasiaukoista ja terävistä kulmista - ja sijoittelu ahtaalle tontille oli taitavaa. Miten hyvin uusi puu- ja betonirakennus istui vanhaan ahtaaseen kortteliin ja jopa yhdisti aiemmin eriparisia museorakennuksia.
Chappen alkuperäinen idea (ja nimi) on lähtöisin lääketieteellisen genetiikan professori Albert de la Chapellelta (1933-2020), joka vaimonsa professori Clara D. Bloomfield (1942-2020) kanssa on myös merkittävästi rahoittanut museon suunnittelua ja rakentamista. Kolmikerroksisen rakennuksen on suunnitellut JKMM Arkkitehdit Oy, ja nykytaiteeseen keskittyvän museon tarkoitus on kauneuden lisäksi esitellä ”epävarmuutta, rajuutta ja outoutta”.
Ehdin lyhyesti kiertää myös museon sisätiloissa. Ihailin aulan kimaltelevaa valaisinkattoa (muotoilija Petri Vainio) ja portaikon upean sinistä keramiikkaseinää (keraamikko Karin Widnäs) sekä hienosti sijoiteltuja maisemaikkunoita, jotka aina ovat olleet heikkouteni :) Hetken jopa istuin kolmannen kerroksen ison ikkunan edessä olevalla puupenkillä, joka museon muiden penkkien tavoin oli valmistettu käsityönä tontilta kaadetuista puista.
Ja ihailin ikkunasta näkyvää, viereisen rakennuksen seinää kiipeävää köynnöshortensiaa. Köynnöstä, joka tuntuu koko länsirannikolla kukkivan muuta maata runsaskukkaisempana :)
Panu Ruotsalo (s.1971): Maa, Vesi ja Ilma, 2022
Karin Widnäs (s.1946): Havet, 2023
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti