Ukin uudessa mökissä takan reunustalla jatkaa eloaan perheemme yhteinen suojelusenkeli. Pahasti kolhiutuneena, mutta elossa.
Enkeli odotti meitä ikkunalaudalla pikkuruisessa vanhassa mummonmökissä, jonka ostimme keväällä 1984 kolme- ja yksivuotiaiden tyttärien vanhempina. Tyttäret nappasivat enkelin mukaansa ja se löysi paikkansa elämässämme. Se seisoi lähes 40 vuotta kirjahyllyn kulmalla tuossa mummonmökissä. Mökissä, josta toistuvien laajennusten myötä kehkeytyi kodikas ja rakas viiden lapsen ja kahden vanhemman ahkerassa käytössä ollut kesä- ja lomakoti.
Ja enkeli rekisteröi kaiken ja tiesi kaiken - ja suojeli kaikkia :)
Tällä viikolla löysin tutun enkelin Ukin mökin ”aittarakennuksesta” ja yhteisymmärryksellä se pelastettiin uuden mökin takan reunalle. Nyt se katselee meitä ja mökkivieraitamme väsyneenä, mutta menneestä muistuttaen ja tulevaan luottaen.
Kukapa ei toivoisi (tai tarvitsisi) omaa suojelusenkeliä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti