tiistai 23. toukokuuta 2023

Miksi Pärnuun?

Ajaessamme Via Balticaa jäimme ihailemaan vanhaa kivisiltaa.

Matkustettiin Ukin kanssa eilen maanantaina kahdeksi yöksi Pärnuun. Miksi Pärnuun?

Ensinnä en ole koskaan käynyt Pärnussa, ja toiseksi kirjailija Hannu Mäkelä on kirjoittanut mukavassa blogissaan (täällä) usein matkoistaan Pärnuun :) Kolmanneksi Pärnu on merenrantakaupunki - ja minä tykkään merestä ja rantakaupungeista. Neljänneksi olen innostunut lähimatkailusta ja matkustamisesta lentämättä, jolloin matka tuntuu alkavan heti kotiovelta. 

Jatkan toki edelleen ahkeraa kotimaan kiertelyä, mutta minua on alkanut kiinnostaa myös Viro ja etenkin Tallinnan ulkopuolinen Viro, sekä Ruotsi. Eli siinä joitain syitä, miksi Pärnuun. 

Heti kun ajoimme autolla ulos laivasta Tallinnan satamassa, sanoin Ukille: ”Joka kerta kun tulen Tallinnaan, ajattelen miksi en käy täällä useammin.” Tämäkin oli ensi kerta sitten koronan. Runsaan sadan kilometrin matkalla Tallinnasta Pärnuun innostuin viron ja suomen kielen sanojen (joidenkin) samankaltaisuudesta. Edessämme ajoi erikoiskuljetus ja sen perässä luki ”Suur veos”. Näin matkalla myös monta linnus (linna)- ja kirik (kirkko) -tienviittaa ja ylitimme monta jögi (jokea). Möis-viitan suomennos minun piti katsoa netistä: Möis tarkoittaa kartanoa. Eli huolimatta ärsyttävän piikkisuorasta (ja hyväkuntoisesta) Via Balticasta, en ehtinyt pitkästyä autossa istumiseen.

Ensimmäisenä iltapäivänä Pärnussa jaksoimme kävellä vain hotellin isossa puutarhassa ja hotellia ympäröivällä vauraalla pientaloalueella sekä vaeltaa viereisen puiston poikki syömään lähiravintolaan. Mutta kylpyläkaupungin varhaiskesän vehreä luonto ehti lumota minut täysin. Tosin hotellimme Villa Ammende sijaitsi paraatipaikalla vehreyden näkökulmasta - ison ja kauniin Rantapuiston (Rannapark) laidalla.

Kaikkialla oli isoja, kukkivia puita: tuomia, pihlajia, kirsikka- ja omenapuita, erivärisiä syreenejä ja valtavia hevoskastanjoita. Ja kaikki puut tuntuivat olevan vielä jotain erikoisen runsaskukkaista lajia :) Puistossa sekä lähitalojen puutarhoissa kukki jo toukokuussa monenmoisia kasveja, joista tunnistin vain joitakin. Ja joka puolella näkyi vihreää värin kymmenissä eri sävyissä - asia, johon joka kevät jaksan ihastua aina uudelleen.

Lumouduin, vaikka liikuin vain noin kilometrin säteellä majapaikastamme. Enkä nähnyt vielä edes merta enkä Pärnun kuuluisaa hiekkarantaa.  







Kävelyllä hotellista ruokapaikkaan

2 kommenttia:

  1. Onpa viehättävää ja uhkeaa.
    Tuli mieleen, että olisko meidän moisio samaa juurta kuin viron möis?
    Mukavaa lomaa!

    VastaaPoista
  2. Hei Marjatta, totta puhut. Netistä minullekin selviää, että moisio-sanan etymologinen vastine on viron möis. Ja moisio on tarkoittanut muinaussuomalaista suurtilaa. Kiitos kielenopettaja :):) Terv InnaVaara

    VastaaPoista