Sammaljätit Kampissa

Vaeltaja, 2022

Amos Rex -museon takapihalla Lasipalatsin aukiolla on kolme kookasta, vihreän tekosammaleen peittämää ”lapsipatsasta”. Nämä nelimetriset, lasikuidusta muotoillut hahmot on suunnitellut ja toteuttanut kuvanveistäjä Kim Simonsson. Ensi kertaa ne olivat esillä 2022 taidefestivaaleilla Ranskan Lillessä, 

jossa oli yhteensä kymmenen Simonssonin isokokoista lapsipatsasta.

Viisikymppinen Kim Simonsson (s.1974) asuu ja työskentelee Fiskarsissa, mutta hänen erikokoiset sammalhahmonsa - eläimet, menninkäiset ja ihmiset (moss people) - ovat esiintyneet näyttelyissä ja museoissa ympäri maailmaa. Kampissa nyt esillä olevat hahmot siirtyvät lokakuussa pysyvästi Kemiönsaarella olevan Amos Andersonin kesäkotiin Söderlångvikin kartanoon, jossa vierailin mm. elokuussa 2023 (täällä). Söderlågvikissä patsaat sijoitetaan kartanoa ympäröivään metsään, jossa ne vähitellen sulautuvat osaksi luontoa ja saavat päälleen oikeaa sammalta vihreäksi maalatun kuitupinnan sijaan :)

Aukio muodostaa osan vieressä olevan Amos Rex -museon kattoa ja aukion betonikumpareissa olevat pyöreät ikkunat ovat museon kattoikkunoita. Kiva paikka aikuisten istuskella ja lasten juoksennella - tai toisin päin :)

Edessä Vaeltaja ja takana Ystävyys (2022)

Kiehtovaa puusta ja savesta

Turun taidemuseon kesänäyttely on nimeltään Vaihtoehtoinen paratiisi. Museon ensimmäisen kerroksen huoneet täyttyivät Emma Helteen teoksista vuosilta 2010-2024. Veistoksia puusta, savesta, posliinia - maalattuna, lasitettuna ja/tai kullattuna. Ronskia ja rönsyilevää - mukana paljon leikkisyyttä ja huumoria.

Minulle ei ihan auennut kuvanveistäjä Emma Helteen (s.1979) näyttelyn nimi Vaihtoehtoinen paratiisi. Ehkä se oli kerrottu näyttelyn esiteteksteissä. Tällä museokäynnillä en kaikkia tekstejä kuitenkaan lukenut, ja luotin siihen, että ne löytyisivät jälkikäteen museon nettisivuilta, kuten usein esim. Ateneumin näyttelyiden selosteet. Mutta nyt en niitä löytänyt…

Kuvittelen, että paratiisi viitannee osin puutarhaan ja iloon, ehkä jotenkin myös raamatun paratiisiin (?). Ja olisiko vaihtoehtoinen sitten sitä, että kaiken ei tarvitse olla niin kaavamaista ja sukupuolisidonnaista. Esim maskuliinisina pidettyjä raamatun ja mytologian kertomusten maskuliinisia hahmoja esitetään feminiinisinä… 

Taidemuseon aiemmissa näyttelyissä hienon rakennuksen ikkunat ovat lähes aina olleet peitettynä suojaverhoilla. Tällä kertaa ikkunoista näkyi auringon valoa ja ympäröivää Puolalanpuistoa, mikä sopi hyvin näyttelyn henkeen. Puisto ja luonnon valo tulivat kivasti osaksi Helteen paratiisia :)

Vaikka kaikkea en näyttelyssä ymmärtänyt, niin tykkäsin katsella - ja ihmetellä - teoksia. Ja minua kiinnosti etenkin suomalaisen punasaven käyttö…

Suohomon poika (2013) punahongasta

Kasvimaan ratsastaja (2022) posliinista.

Uusi aalto (2020) punasavesta.

Yksityiskohta Jeesus ristillä -aiheisesta,

kelomännystä tehdystä teoksesta, jonka nimi oli Kahvitauko.

Kuvakaappaus taiteilijasta museon esittelyvideolta

Sisko kävi mökillä :)