Eilen kävimme Juniorin kanssa katsomassa Äitimuoria. Olin ottanut meille termospulloon kahvia ja ostanut mukaan kolme korvapuustia, joten kahvittelimme yhdessä ulkoilmassa.
Juttelimme niitä näitä. Äitimuorin kanssa muistelimme mm. isääni eli hänen ensimmäistä puolisoaan, joka kuoli 58-vuotiaana heinäkuussa 1984 eli 40 vuotta sitten. Neljäkymmentä vuotta… Se on pitkä aika - lähes puolet 72-vuotisesta elämästäni. Ja toisaalta aika on kulunut ällistyttävän nopeasti, vaikka paljon kaikkea on tapahtunut…
Siinä Isää muistellessa päätin kotimatkalla ajaa Kulosaaren hautausmaan kautta ja viedä Isän haudalle synttärikukkia :) Kotimatkalla jätin Juniorin Taka-Töölöön ja jatkoin matkaa Kulosaareen. Kun saavuin Leposaaren hautausmaalle huomasin, että olin unohtanut poiketa ostamaan kukkia. En jaksanut enää lähteä hakemaan, joten menin haudalle ilman kukkia :)
Onneksi hauta oli ihan kiva myös ilman kukkia, sillä hautakiven takana kasvaa kauniita käkkärämäntyjä ja juhannusruusupehkot olivat alkaneet kurkkia kivasti kiven reunoilta. Kukat toki kaunistaisivat hautaa entisestään, joten ensi kerralla yritän muistaa paremmin :)
Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja hyvin hoidettu hautausmaa oli kivasti kukitettu. Nautin kävelystä hautojen välissä ja ihailin taas sopusuhtaista pientä kappelia.
Leposaareen kahdeksankulmaisen siunauskappelin suunnitteli arkkitehti Armas Lindgren (1874-1929) vuonna 1927 - kaksi vuotta sen jälkeen, kun saareen rakennettu hautausmaa vihittiin käyttöön. Kulosaaressa perheineen vuodesta 1913 asunut arkkitehti on puolisoineen haudattu kappelin viereen.
Tänne palaan. Ja kukkien kanssa :)
Isän ja Alma-mummin eli äitini äidin hauta,
johon on ”varattu” paikka myös lähes 96-vuotiaalle Äitimuorille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti