Mietteitä museossa

Ala-Maunus: Sturm und Drang, 2013

Taidemaalari Petri Ala-Maunus (s.1970) maalaa maisemia. Ja se näkyy myös Salon taidemuseossa.

Museossa on parhaillaan Ala-Maunuksen La-La Land -niminen yksityisnäyttely. Seinille on ripustettu 70 Ala-Maunuksen viimeisen kymmenen vuoden aikana maalaamaa teosta. Näistä pari kymmentä on pieniä, noin 20x20 - 40x40 cm:n kokoisia töitä, mutta useimmat on suuria, jotkut jopa 10 metriä leveitä eli koko seinän peittäviä maalauksia. 

Kaikissa taulussa on luontoa, maisemia. Jyrkkiä vuoria, synkkiä metsiä ja raivoavia meriä. Myrskyä, tuulta ja tulivuorenpurkauksia. Voimakasta ja värikästä. 

Ei ihmisiä, ei rakennuksia. Ei mitään ihmiseen viittaavaa. Kuvia maasta tai kuusta tai jostain muusta. Muistoja kaukaisesta menneisyydestä tai ennusteita etäisestä tulevaisuudesta. Idyllistä tai pelottavaa - miten kukin tauluja katselee. 

Ainoastaan yhdessä sivuseinän pienessä taulussa näkyy soutuvene, jossa seisoo onkiva mies ja purjevenettä uittava lapsi. Kyseessä on vanha kirpputorimaalaus, jonka ympärille Ala-Maunus on maalannut oman tyypillisen vuoristo-metsämaalauksensa (Devine Intervention, 2020). 

Taulut kutsuivat tuijottamaan ja kyselemään. Mitä näen? Näenkö väri-iloittelua, kaunista luontoa vai jotain muuta? Kysymykset säilyivät häiritsevästi ilmassa. Maalaukset jäivät elämään mieleeni, vaikka en oikein tiennyt mitä katsoin.

Onneksi kävin, vaikka poistuinkin hämmentyneenä :)