Linnan arkea ja juhlaa

Lähestyn Turun linnaa innostuneena. Hyväkuntoinen ja hienosti entisöity linna kohoaa komeana syksyisen Linnapuiston keskellä. Ensimmäistä kertaa saavun linnaan ”takakautta” eli Satamakadun puolelta, jolloin linna yllätyksekseni näkyy paremmin ja komeammin kuin pääoven kautta tultaessa.

Olemme Ukin, Opiskelijatytön ja kahden syyslomalaisen Pikkupojan kanssa menossa tutustumaan linnaan ja aiomme osallistua Turun linnan arkea ja juhlaa -nimiselle maksulliselle yleisökierrokselle. Odotukseni ovat korkealla. Edessä hieno keskiaikainen linna ja jännittäviä sisätiloja, joissa olen viimeksi käynyt ehkä kymmenen vuotta sitten. Toiveissa mielenkiintoisia juttuja linnassa asuneista ihmisistä ja heidän elämästään pimeissä ja kylmissä huoneissa kivisten linnanmuurien sisällä - tarinaa linnan arjesta ja juhlasta.

Turun linna perustettiin 1200-luvun lopulla ruotsalaisten vallan tukikohdaksi ja Itämaaksi kutsutun Suomen hallinnolliseksi keskukseksi. Linnan historian tapahtumarikkainta ja samalla parhainta ja myös kauheinta aikaa linnassa elettiin 1500-luvulla, jolloin Kustaa Vaasa (1496-1560) ja hänen kolme poikaansa Eerik (1533-77), Juhana (1537-92) ja Kaarle (1550-1611) olivat peräjälkeen Ruotsin (ja Suomen) kuninkaina vuosien 1523-1611 aikana. 

Kuningas Kustaa Vaasa oli vallassa lähes 40 vuotta ja vaikutti Ruotsin valtakunnan oloihin merkittävästi. Isoin juttu oli se, että hän irroitti Ruotsin Tanskan vallasta eli Kalmarin liitosta ja loi maahan kehittyneen keskushallinnon. Hän myös vakiinnutti perintökuninkuuden sekä toteutti uskonpuhdistuksen ja pakotti vauraan kirkon valtiovallan alaisuuteen. Ja perusti Helsingin :)

Pari vuotta ennen kuolemaansa 1556 Kustaa Vaasa nimitti toiseksi vanhimman, silloin 18-vuotiaan naimattoman poikansa Juhanan Suomen herttuaksi ja määräsi hänet asumaan Turun linnaan. Kuninkaan kuoltua 1560 hänen vanhimmasta pojastaan tuli kuningas Eerik XIV. Parin vuoden päästä 25-vuotias Juhana meni poliittisista syistä naimisiin Puolan kuninkaan 36-vuotiaan sisaren Katariina Jagellonican (1526-83) kanssa. Ennen avioitumistaan Juhana oli ehtinyt jo saada linnassa työskennelleen rakastajattarensa Kaarina Hannuntyttären (1539-96) kanssa neljä lasta. Puolalaisen aviovaimon saavuttua Kaarina lapsineen vetäytyi asumaan Vääksyn kartanoon Kangasalle.

Juhana asui Turun linnassa yhteensä seitsemän vuotta. Tänä aikana linnassa pidettiin ylellistä eurooppalaista hovia ja vietettiin poikkeuksellista renesanssielämää. Linna täyttyi hoviväestä, ja siellä pukeuduttiin näyttävästi, nautittiin kymmenien ruokalajien illallisia ja järjestettiin monipäiväisiä juhlia. 

Kuningas Eerik XIV raivostui veljensä Juhanan puolalaisesta aviovaimosta, koska Ruotsi ja Puola olivat sodassa keskenään. Veljekset riitautuivat ja kuningas hyökkäsi 1563 Turun linnaan ja toimitti Juhanan ja tämän tuoreen vaimon vangiksi Tukholmaan. 

Tähän loppui linnan vilkas hovielämä, ja alkoivat synkät vankilavuodet. Veljesten ja riitapukarien - Eerikin ja Juhanan - roolit kääntyivät päälaelleen, kun vuonna 1568 Ruotsin aateliston kapina kaatoi kuningas Eerikin ja pikkuveljestä eli Juhanasta tuli uusi kuningas. 

Nyt kuningas Juhana III vuorostaan vangitsi Eerikin ja tämän vaimon Kaarina Maununtyttären (1550-1612) ja toimitti heidät vankilaan Turun linnaan. Parin vuoden päästä Eerik ja Kaarina siirrettiin takaisin Ruotsiin, jossa mielenterveydeltään horjunut Eerik erotettiin 1573 perheestään. Tämän jälkeen Eerikiä pidettiin vankina Ruotsissa ja Kaarinaa lapsineen Turun linnassa. Linnassa vankilaelämä oli tosin aika ylellistä: Kaarinalla oli käytössään useita huoneita ja seuranaan parin kymmenen hengen hoviväki ja apunaan mm. useita kokkeja.

Vuonna 1577 Eerik kuoli vankina Örbyhusin linnassa Ruotsissa ilmeisesti Juhanan myrkyttämänä. Lähes kymmenen vankeusvuoden jälkeen Kaarina Maununtytärkin vapautettiin, ja hän eli loppuelämänsä tyttärensä Sigridin (1566-1633) kanssa Liuksialan kartanossa Juhanan taloudellisen avun turvin. Eerikin ja Kaarinan poika Kustaa (1568-1607) oli Juhanan toimesta toimitettu seitsemän vuotiaana Puolaan, jossa hän eli yksinäisen ja ankean elämän saamatta lupaa palata Ruotsiin.

Arkea ja juhlaa -opastuskierros Turun linnassa oli pettymys. Oma virheeni oli, että en ollut tajunnut, että kierroksella linnasta näytetään vain murto-osan, enkä ollut varautunut jatkamaan linnaan tutustumista omatoimisesta. Lisäksi usean kymmenen hengen opasryhmä pimeillä ja ahtailla linnan käytävillä oli minulle liikaa, vaikka koko varmaan noudatti virallisia koronaohjeita. Opas kertoili linnan historiaa, mutta jostain syystä en pysynyt hänen juttujensa perässä. Tosin Pikkupojat kuuntelivat juttua kiltisti, mutta Ukki livisti omille teilleen jo opastuksen puolivälissä :)

Turun linnassa elettiin 1500-luvulla Vaasa-suvun uskomattoman tapahtumarikasta elämää. Elämä, johon mahtui niin ylellistä juhlaa kuin rajoittunutta vankilaelämää.