Kotini vanhalle marmoriselle ikkunalaudalle on kuin vahingossa kertynyt asetelma, jossa on luonnonkiviä, keramiikkapalloja ja käsintehty pieni maljakko. Muistoja matkoilta ja kirppareilta. Mieluisia ja rakkaita - täynnä tarinoita, osin jo unohtuneita :)
Olen aina tykännyt kivistä - isoista ja pienistä, kaikenmuotoisista ja kaikenvärisistä. Kivet ja kallio tuntuvat ihanalta käteen ja kädessä. Sileää, väliin rosoista, joskus terävää - yllättävän kylmää tai kutkuttavan lämmintä. Aina yhtä kiehtovaa. Ei malttaisi kädestään päästää, kättään irroittaa.
Ikkunalaudalla on sileitä, meren muistavia ja merestä muistuttavia rantakiviä menneiltä matkoilta. Faron seudulta Portugalista, jossa kävimme keväisin ja syksyisin lasten ollessa pieniä, sekä myöhemmiltä matkoilta eri puolille Espanjaa, Italiaa ja Etelä-Ranskaa sekä Kreikan ihanilta saarilta. Ja kolmelta ikimuistoisesta Thaimaan matkalta :)
Etenkin Välimeri, sen rannat ja kivet ovat tulleet vuosikymmenien kuluessa tutuiksi - ja rakkaiksi. Ensimmäisen Riccionen matkan tein lapsuuden perheeni kanssa alkukesästä 1968 ja viimeinen rantalomani taisi olla puoli vuotta ennen koronaa Ukin kanssa Espanjan aurinkorannikolle.
Kiviä on kertynyt mukaani joka paikasta, etenkin meren rannoilta. Aina kourat tai taskut täynnä :) Useimmat aarteista olen lähtiessä jättänyt asuinpaikkaani tai hotellihuoneeseen, ja Suomeen asti kannetuista monet ovat vuosien saatossa päätyneet roskiin.
Ikkunalaudalla on kivimuistojen lisäksi kaksi onttoa kivi/keramiikkapalloa, jotka sisältävät ”tarinoita”. Pallon (ja helistäjän) salaiset tarinat paljastuvat, kun palloa helistää. Pallo todella kilisee tai helisee, kertoo tarinaa :) Kun pysähtyy kuuntelemaan, jokainen helistyskerta kertoo eri tarinaa - minun ja sinun tarinaa. Juuri sitä tarinaa, joka sillä hetkellä pyörii päässämme.
Mieleisiä palloja, joista pienempi on ostettu pari vuotta sitten Porvoon joulumarkkinoilta ja isompi ”joskus” Hietalahden kirpputorilta. Palloista ainakin pienempi on keraamikko Teija Oikkosen tuotantoa, jota löytyy taidekäsityökauppa Okrasta.
Toivotaan, että viimeistään ensi keväänä pääsen taas kivien keruumatkalle. Uskon - tai ainakin toivon…
Outo, mutta ihana minimaljakko - rakas muisto Venetsian Muranosta.
Ihanaa lukea, että joukossa on toinenkin kivien keräilijä, seikka, joka matkoilla kotimatkaan valmistautuessa on tuottanut erilaisia kulmienrypistelyjä Kanssakulkijalta aarteiden runsauden paljastuttua!
VastaaPoistaKivissä on jotain ikiaikaista, arvokasta ja tarinaa, ne tuovat rakkaita muistoja kökötellessän rauhaisina hyllyjen/pöytien päällä ja lasipurkeissa, kuiskivat omaa tarinaansa...
Pidetään siis kiinni antoisasta harrastuksestamme ja toivotaan hartaasti, että uusia reissuja näissäkin merkeissä on edessäpäin:)
Toivossa eletään - yhdessä. Kivuenkeruumatkoja odotellessa ja kotimaan rantojen silokallioita silitellessä :)
Poista