Ajaessamme Kemiönsaarelle pysähdyimme aiemmilta reissuilta tutussa Mathildedalin kylässä Perniössä (täällä). Minulle kylä on tuttu jo lapsuudesta 1960-luvulta, jolloin parina kesänä vietimme kesäkuut Mathildedalinissa isomummin - isäni isän äidin - vanhassa mökissä (täällä). Pikkuriikkinen mökki, joka edelleen könöttää kallion päällä päätien varrella - hyväkuntoisen näköisenä ja ilmeisesti pikkuserkkujeni perikunnan omistuksessa.
Tällä kertaa piipahdimme Ukin ja Murun kanssa vain lyhyesti Matildassa, joka on Mathildedalin suomenkielinen nimi eikä ole vakiintunut ainakaan minun sanavarastooni. Satoi kaatamalla eikä edes lyhyt kävely kutsunut. Jätimme auton Matildan kartano -nimisen kahvilan pihaan, pissitin nopeasti Murun ja juoksimme kaikki kolme sisälle kahvilaan.
Mielenkiintoinen, vuonna 1852 valmistunut rakennus, jonka alakerrassa toimi kahvilan lisäksi leipomo. Pihan puolella kaunis, iso puutarha, jossa sateesta huolimatta kiertelin hetken. Ja maukkaita, juureen leivottuja leipiä ja makeita itsetehtyjä herkkuja. Kaikkinensa ihana tuttavuus. Minä herkuttelin todella hyvällä vadelmapiirakalla ja Ukki valitsi juureen leivotun voileivän.
Minun piti jopa valokuvata Ukin syömä perusleipä kinkkusiivun päälle aseteltujen kurkkuviipaleiden takia. Kurkkuviipaleet oli puolitettu ja siemenet poistettu. Niiden joukkoon oli lisätty basiliikan lehtiä ja sekoitettu hyvää öljy-mustapippurikastiketta. Näytti hyvältä ja kivalta, ja Ukki kehui :)
Matildan kahvila oli pysähtymisen arvoinen. Ja tutustumisen väärti.
Kinkkuvoileipä hyvän ”kurkkusalaatin” kera
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti