Palatessani Merimaskusta Taattisten tilalta pysähdyin kahville Turkuun Kakolanmäelle. Olin äkännyt mäellä olevan mukavan näköisen kahvilan, kun kesäkuussa yövyimme porukalla hotelli Kakolassa (täällä). Silloin Kakolan Kruunu -niminen piha-alue kahviloineen oli suljettu, mutta pistin paikan mieleeni :)
Tällä kertaa ohitin Turkua keskipäivällä, jolloin tämä - ilmeisesti vain kesäisin toimiva - Cafe Kakola oli auki. Kahvilaa pitää Pia-Liisa Sankari, joka - vankilatoiminnan loputtua vuonna 2007 - osti miehensä näyttelijä ja ohjaaja Heikki Sankarin kanssa vuonna 1879 valmistuneen vankilanjohtajan asunnon pihapiireineen.
Siitä lähtien pariskunta on kunnostanut huonoon kuntoon päästettyä rakennusta ja sen ympäristöä. Nykyään kaksikerroksisen, mukavan sokkeloisen talon alakerrassa on (kesä)kahvila ja pihan toisella puolella olevassa, entisessä hevostallissa on yksityinen museo.
Ymmärtääkseni juuri Heikki Sankari on tehnyt ison työn kerätessään vanhoja esineitä ja valokuvia Kakolan vankilan arjesta ja sen vankien elämästä. Kakolasta, jossa parhaimmillaan oli lähes 1500 vankia ja joka toimi vankilana noin 150 vuotta aina vuoteen 2007 asti. Kuritushuonevankien valokuvat ovat harvinaista nähtävää, sillä vankien valokuvaaminen oli kiellettyä. Kuvat ovat pääosin 1900-luvun alusta ja ne on ottanut vankilassa vuosia työskennellyt pastori ja innokas valokuvaaja Johan Ellilä (1871-1932).
Kahvila isoine pihoineen oli kiva, ja museo yllättävänkin mielenkiintoinen pikkutarkkoine tietoineen. Kiva kombo kesäpäivään, eikä haitannut vaikka museossa ei museokortti käynytkään :)
Entisen pitkäaikaisen (1948-1983) vartijan Armas Lehtisen koppalakki ja manteli, jotka hän vielä eläessään lahjoitti Kakolanmäen vankimuseoon: ”Palautan nämä takaisin kotiin.”
Pavel Jänis -niminen kuritushuonevanki kotiutettiin 1913 yllä olevan keskustelukokouksen lausunnon jälkeen hänen kärsittyään runsaan kolmen vuoden tuomion:
”Salmin pitäjästä kotoisin oleva vangittu Pavel Jänis, jonka Viipurin Hovioikeus kuluneen maaliskuun 14. päivänä antamallaan päätöksellä on tuominnut pahoinpitelystä kuoleman seurauksella y.m. kolmen vuoden kuuden kuukauden ja viidentoista päivän kuritushuoneeseen passitetaan, päätökseen tyydyttyänsä, jalkaraudoilla varustettuna rautateitse vakinaisessa vankivaunussa Turun kuritushuoneeseen rangaistustansa kärsimään. ”
Vankimuseo toimii entisessä vankilanjohtajan hevostallissa. Edessä kahvilan ulkopöytiä.
Kakolan-kohtaamisia! Minä itse asiassa olin googlaamassa Isoille Pidoille Kakolaan ja google näytti "Mummin Matkaa", hih... tämä mummohan klikkasi auki ja täällä ollaan... koko aamu mennyt parin kaffemukin kanssa kanssasi! Tuttuja maisemia lähiseuduilta - kotikaupungin linnanraunioita ja vaikka mitä innostuin lukemaan.... Tapasi kirjoittaa ja kuvin täydentää - ihanaa, että on vielä mielenkiintoisia ja vireitä blogeja. Liityn ehdottomasti lukijaksi...
VastaaPoistaParhaimpia uutisia päiviini tuo blogisystävät... Ihanan eloisaa elokuun jatkoa Sinulle!!
Kiitos Repolainen. Vaikka en blogia kirjoitakaan kalastaakseni uusia lukijoita, niin aina tuntuu mukavalta, kun joku kertoo että tykkää lukea tekstejäni ja löytää niistä samaistumispintoja. Mukavaa alkusyksyä Sinullekin, InnaVaara
Poista