keskiviikko 16. elokuuta 2023

Kompastuskiviä


Olen noin vuoden päivät käynyt pari kertaa viikossa aamukävelyllä ystäväni Helun kanssa. Ja Muru mukana tietty :) Helu asuu lähellä, pirauttaa minulle niinä aamuina kun hänelle sopii, ja liittyy seuraamme. 

Pari viikkoa sitten, kun kävellimme tuttua reittiä Punavuori-Eira-Ullanlinna -alueella, Helu pysäytti minut Korkeavuorenkadulla ja kehotti katsomaan maahan. Maassa oli pieni muistolaatta, johon oli kirjoitettu: 

Tässä asui
Hans Korn
s.1919 Bielitz
Pakeni Suomeen
Luovutettiin Gestapolle
6.11.1942
Vietiin Auschwitziin 1943
Murhattiin 

Helu kertoi lukeneensa Hesarista jutun muistolaatoista, joita on valettu kadulle natsi-Saksan vainoamien ja murhaamien juutalaisten muistoksi heidän viimeisten kotitalojensa eteen. Kyseessä on saksalaisen taiteilijan Gunter Demnigin (s.1947) vuonna 1992 aloittama ”Stolperstein (suom. Kompastuskivet) -niminen taideprojekti. Nykyään näitä messinkilaattoja löytyy yli 75 000 kappaletta ainakin 30 kaupungista Euroopassa. 

Suomeen ensimmäiset laatat valettiin Munkkiniemen puistotielle vuonna 2018 tänne pakolaisiksi tulleen ja sittemmin Gestapolle luovutetun Kollmanin kolmihenkisen perheen muistoksi. Perheen Janka-äiti ja 1,5-vuotias Franz Olof -poika kuolivat 1943 Auschwitzin keskitysleirillä. Perheen Georg-isä oli ainoa tällöin karkotetuista juutalaisista, joka selvisi hengissä holokaustista. Hän kuoli Israelissa vasta vuonna 1992. 

Kaikille kahdeksalle Suomesta marraskuussa 1942 karkotetulle juutalaiselle on nyt valettu samanlainen muistolaatta. Korkeavuorenkadun ja Munkkiniemen puistotien lisäksi laattoja löytyy Helsingin Hakaniemestä ja hotelli Tornin edestä Yrjönkadulta sekä Turusta Vartiovuorenkadulta, jonne messinkilaatta asennettiin vuonna 2022. 

Toisen maailman sodan tuhoamisleireillä murhattiin yli kolme miljoonaa juutalaista, minkä lisäksi toiset kolme miljoonaa tapettiin getoissa taikka näännytettiin nälkään tai pakkotyöhön. Yhteensä yli kuusi miljoona ihmistä eli enemmän kuin Suomessa asuu ihmisiä vuonna 2023. 

Aina hämmentyy, kun jää ajattelemaan että tämä tapahtui Suomessa ja Euroopassa vanhempiemme ja isovanhempiemme elinaikana. Vain kymmenen vuotta ennen syntymääni…

2 kommenttia:

  1. Kompastuskiviä reissun päällä nähdessä niiden kohdalla on kyllä aina pysähdyttävä ja jäätävä lukemaan tekstit. Tulee kauhean surullinen olo niistä, ja tämä projekti oli mielettömän upea ja uhreja kunnioittava idea. Tämän laatan nimi ja hänen tarinansa taisikin olla mainittuna Atso Haapasen Ennen Auschwitziä: Suomen juutalaisten tarina -kirjassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole aiemmin muistolaatoista tiennyt enkä niitä Euroopassa kulkiessa huomannut. Ja eka kerta sykähdytti, ja pysäytti taas miettimään. Terv InnaVaara

      Poista