Bertan perintöä museossa

Lohjan vanha pappila piharakennuksineen ja puutarhoineen on lyhyen kävelymatkan päässä Pyhän Laurin kirkolta. Käydessäni talvella tutustumassa tuohon lumoavaan lohjalaiseen kirkkoon (täällä) ajattelin että käyn samalla myös pappilan puolella, mutta sitten aikatauluni ei antanutkaan periksi. 

Perjantaina ajaessani Punavuoresta Salon mökille päätin korjata tilanteen. Poikkesin Lohjan kohdalla moottoritieltä ja pysähdyin tutustumaan museoksi muutettuun vanhaan pappilaan. 

Lohjan pappilan päärakennus on valmistunut 1863, ja siinä ehti asua kymmenen kirkkoherraa perheineen ennen kuin pappilan toiminta lopetettiin 1975. Pian tämän jälkeen vuonna 1978 pappilan alue vuokrattiin Lahden museolle, ja edelleen museo toimii näissä entisen pappilan rakennuksissa.

Museoalueella saattoi tutustua pappilan päärakennukseen, jossa järjestetään vaihtuvia näyttelyitä, sekä tilanhoitajan ja muonamiehen asuntoihin, joihin on kerätty 1800- ja 1900-lukujen sisustuskokonaisuuksia. Entisen apupapin asunnossa toimi kahvila ja navetan ylisillä oli nähtävillä lähistöllä olevasta Vaanilan kartanosta peräisin olevia hevosvaunuja. 

Pysäyttävää oli nähdä Lohjan seurakunnan vanhat ruumisvaunut, jollaisia en ole aiemmin nähnyt. Niillä on kuljetettu mm. keväällä 1907 ”sydänkohtaukseen” vain 17-vuotiaana kuollutta Vaanilan kartanon nuorta perijää Bertil Heitmannia (1890-1907). Bertil oli vuonna 1987 kartanon ostaneen Nuutajärven lasitehtaan (täällä) johtajistoon kuuluneen, kunnallisneuvos Karl Heitmannin (1832-1897) ja tämän vaimon, Turun tuomiorovastin Gustav Dahlbergin tyttären Berta Heitmannin (1863-1951) ainoa poika.

Nuoren Bertil Heitmannin isä oli kuollut jo kymmenen vuotta aikaisemmin. Vuonna 1897 Berta Heitmann oli 34-vuotias kahden pienen lapsen äiti, kun hänen 30 vuotta vanhempi miehensä ja Bertilin isä kuoli 65-vuotiaana. Leski jatkoi yksin vauraan Vaanilan kartanon johtamista. Tilan vaurautta kuvasi mm. se, että 1900-luvun alussa tilalta lähetettiin Viipurin maatalousmessuille viisi junavaunullista lehmiä ja hevosia sekä muuta näytteille asetettavaa. 

Kartanon hoidon lisäksi Bertha Heitmann osallistui aktiivisesti Lohjan seudun lukuisiin kunnallisiin luottamus- ja harrastetoimiin. Vuonna 1911 perustetun Lohjan museon ensimmäinen ”toimitila” oli lasiovinen kaappi, jonka kartanon Bertha-emäntä oli lahjoittanut. Alkuun kaappi museoesineineen sijoitettiin Lohjan kirkon asehuoneeseen, koska tämä oli aikoinaan Lohjan paloturvallisin paikka :)

Muun kiinnostavan lisäksi pappilan museoalueella oli iso puutarha, jonne oli istutettu erilaisia vanhoja perennoja nimikyltteineen. Harmikseni puutarha jäi minulta suurelta osin kiertämättä, sillä sade ajoi mummin sisätiloihin. 

Mukava ja sopivan kokoinen museokokonaisuus, jossa esillä olevista esineistä oli kerrottu kiinnostavasti, mutta ihmisläheisesti. Nähtävää oli niin sisällä kuin ulkona - ja paremmalla säällä kahvia olisi voinut hörppiä puutarhan siimeksessä. 

Pappilan puutarhaa

Lohjan seurakunnan ruumisvaunut 1900-luvun alusta. 

Katolla näkyy pieni valkoinen puuristi, joka asetettiin paikoilleen vain silloin,

kun vaunuissa kuljetettiin vainajaa. 

Tilanhoitajan asunnon keittiötä 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta

Vasemmalla separaattori ja keskellä laatikko, jossa murrettiin sokeritopasta pienempiä palasia.

Kahvilassa kahvia tarjoiltiin Arabian perinteisistä Myrna-kahvikupeista - avecina toskakakkua. 

Luin tämän kahvilan seinälle kirjoitetun, Minna Canthin lausumaksi laitetun lauseen seuraavasti: 

…kaikki juominen yksin, vedenkin, on haitallista…

Vasta kotona äkkäsin, että ensimmäinen pilkku olikin eri paikassa:

…kaikki juominen, yksin vedenkin, on haitallista…

Apupapin asunto on 1780-luvulta ja siinä on toiminut museon kahvila vuodesta 1987.