Kiehtovan kaunis kirkko

Olen ajamassa Ukin mökiltä Salosta omaan kotiini Punavuoreen. Lohjaa ohittaessa päätän kääntyä pois pikatieltä ja käydä viimein tutustumassa Pyhän Laurin kirkkoon. Lohjan Kirkkokadulla olevaan keskiaikaiseen kirkkoon, jonka yli 500 vuotta vanhoja seinä- ja kattomaalauksia olen kuullut toistuvasti kehuttavan.

Hautausmaan ympäröimä iso harmaakivikirkko löytyy helposti. Pysäköin auton ja kävelen vanhassa kivimuurissa olevan aukon läpi kirkon ovelle. Hetken päästä avaan kauniin puisen sisäoven ja astun sisälle Pyhän Laurin kirkkoon.

Heti kirkkosalin ovella minun pitää pysähtyä ja vetää henkeä. Näin hyvin näkyviä ja hyvin säilyneitä seinä- ja kattomaalauksia en muista aiemmin nähneeni kirkossa - tai missään muuallakaan. Pikkutarkat maalaukset peittävät kirkon seinien ja kattojen lisäksi pilareita ja ikkunasyvennyksiä. Jään miettimään, miten näin iso ja komea kirkko on aikoinaan rakennettu lähes erämaahan - keskellä ei mitään.

Tai näin siis tietämättömänä kuvittelin. Oikeasti Lohjan seutu oli keskiajalla vilkas markkinapaikka Turusta Viipuriin kulkevan Kuninkaantien varrella. Asukkaita laajalla paikkakunnalla oli yli 2000 ja kaivostoimintaa oli aloitettu jo 1400-luvulla. Alueella oli useita herraskartanoita, mm. Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan omistama Laakspohjan kartanon, jossa työskenteli toistakymmentä palvelijaa ja navetassa oli lähes sata sarvipäätä. 

1400-luvun lopussa valmistuneella kivikirkolla pappiloineen oli merkittävä tehtävä vilkkaan pitäjän keskellä. Eikä keskellä ei mitään, kuten kirkkoon astuessani kuvittelin. Alkavana vuonna Lohjalla juhlistetaan jo paikkakunnan 700-vuotista historiaa :)

Lohjan Pyhän Laurin kirkko on kuin taideteos - kokonaisuus, joka on äärettömän kaunis ja yllättävän sopusuhtainen. Se ei vaikuta yhtään (liian) suurelta, vaikka se on Turun tuomiokirkon (täällä ja täällä) ja Naantalin luostarikirkon (täällä) jälkeen kolmanneksi suurin keskiaikainen kivikirkko Suomessa. Ja yksi lukuisista Pyhälle Laurentiukselle omistetuista kirkoista, joista Perniön Pyhän Laurin kirkkoon tutustuin - ja ihastuin - elokuussa 2020 (täällä). 

Holvikattoista kirkkosalia peittävät kymmenet (sadat?) maalaukset on tehty 1500-luvulla maaväreillä ns. al secco -menetelmällä. Tämä tarkoittaa, että värit on levitetty kuivalle laastipinnalle, toisin kuin freskoja tehdessä, jolloin väri levitetään kostealle pinnalle. Maalauksissa kuvataan pääosin raamatun tarinoita ja niihin liittyviä ihmisiä - alkaen luomiskertomuksesta ja päätyen viimeiseen tuomioon. Kertomus alkaa seurakunnasta katsoen kuorin oikealta puolelta ja etenee myötäpäivään päätyen kuorin vasemmalle puolelle.  

Pyhän Laurin kirkon seinämaalaukset peitettiin kalkkimaalilla 1700- ja 1800-luvun vaihteessa, koska kirkkosaliin haluttiin enemmän valoa. Myös ikkuna-aukkoja suurennettiin, mutta katossa oleviin maalauksiin ei koskettu. Maalaukset otettiin uudelleen esille vuonna 1886, jolloin vanhoja maalauksia myös vahvistettiin uudemmilla, voimakkailla väreillä. 

Onneksi 1950-luvulla kirkon ikkuna-aukot pienennettiin ja sisämaalaukset entisöitiin alkuperäiseen, keskiaikaiseen asuunsa. Käytetyt värit on aikoinaan valittu ammattitaidolla - liian räikeitä värejä välttäen, joten kuvien runsaudesta huolimatta lopputulos on levollinen eikä yhtään tukkoinen. Ei voi kuin ihailla, miten onnistuneesti ja ammattitaidolla keskiajan taiteilijat ovat kuvanneet ihmisiä, tapahtumia ja tarinoita silloisten seurakuntalaisten opetukseksi ja nykyisten turistien tutkittavaksi.

Tykkään elävistä kynttilöistä. Pyhän Laurin kirkossa jokaisen penkkirivin päässä on yksinkertainen kynttilänjalka ja siinä oikea kynttilä. Voin kuvitella, miten intiimiltä ja pyhältä kirkko näyttää, kun kynttilöiden lepattavat liekit valaisevat maalauksin koristeltua vanhaa kirkkoa :):)

Kellotapuli ja kirkon itäpääty