Yli 700 vuotta vanha kivikirkko on sisältä yllättävän sopusuhtainen ja jopa kodikas. Penkeille on helppo istahtaa ihailemaan keskiholvin korkeutta ja rauhoittavia rukouskynttilöitä. Voisin jopa kuvitella tulevani kirkkoon laulamaan virsiä - joista tykkään - vaikka en saarnoista niin välitäkään. Ja rauhoittumaan.
Ja aurinkokin pisti parastaan koko päivän - kunhan aamu-usvan lonkeroista selvisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti