Ruoka oli hyvää, mutta ei läpeensä huippua. Pehmeä burrata-juusto ja lempeä sitruunarisotto olivat tosihyviä, mutta siikacarpaccioon jäin kaipaamaan (erilaista) makua, samoin kateenkorvaan. Molemmathan ovat perusmaultaan mietoja, mutta... Olen kateenkorvafriikki: Lapsena Äitimuori osti torilta viikonlopuisin munuaisia ja kateenkorvaa, joiden valmistamisessa hän oli pro. Ja opiskeluvuosien Helsinki-reissuilla kävimme Parasystävän kanssa usein Kosmoksessa, jossa tilasimme ravintolan klassikkoannoksen eli kermassa ja portviinissä hauduttua vasikan kateenkorvaa. Mutta lopuksi pöytään tuotu ihanasti valuva suklaafondant palautti minunkin herkuttelufiiliksen.
Ja kuten mukana ollut Opiskelijatyttö - joka muuten rakasti koko menuuta - totesi: "Ruokailu on kokonaisuus, ja yksittäisten annosten herkullisuus vain osa kokonaisuutta." Ja kokonaisuus oli Basbasissa enemmän kuin kohdallaan. Lisäksi avokeittiössä asiakkaiden edessä innokkaina touhuavat kokit valloittavat aina sydämeni.
Joten Basbasiin palataan heti kun vain onnistutaan taas varaamaan paikka suosittusta ravintolasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti