Perittyä Aaltoa

Tapasin Parasystävän Cafe Aallossa (täällä) Akateemisen kirjakaupan toisessa kerroksessa. Perinteinen tapaamispaikka perinteitä vaalivassa kahvilassa. Olemme jo 30 vuotta tavanneet useamman kerran vuodessa Aallon kuppilassa - monesti aamiaisella, kuten tänään, mutta etenkin ruuhkavuosina usein vain nopealla cappuccinolla. Alunperin paikka valikoitui keskeisen sijaintinsa, Parasystävän kirjahulluuden ja minun aaltohulluuden perusteella.

Kahvilan ulkonäkö ja tarjoilut ovat säilyneet alkuvuosistamme lähtien lähes samanlaisina - vanhanaikaisina, mutta hyvinä. Aamiainen koostuu kahvin lisäksi kahdesta lämpimästä paahtoleivästä (lisänä juusto, kinkku, tomaatti, kurkku ja hillo) ja appelsiinituoremehusta (joka alkuvuosina oli muistaakseni tuorepuristettua). Ja edelleen pöytiin tarjoilu - viehättävää ja rauhoittavaa.

Vuonna 1986 avatun Cafe Aallon nimi viittaa osin kahvilan kalusteisiin ja osin talon arkkitehtiin Alvar Aaltoon, joka suunnitteli Keskuskadun ja Mannerheimintien risteyksessä olevan Kirjatalon vuonna 1969. Osa kalusteista on peräisin viereisen, myös Aallon suunnitteleman toimistorakennuksen eli Rautatalon sisäpihalla - Marmoripihalla - sijainneesta kahvilasta, joka lopetettiin 1980-luvulla. Marmoripihan vanha kahvila on viimein kunnostettu ja avattu noin kuukausi sitten yleisölle. Pitänee piipahtaa hetimiten...

Taas viihdyttiin, vaikka kirjat jäivät tällä kertaa tarkistamatta. Parasystävällä oli kiire työpaikalle setvimään viimeisiä solmuja ennen täyseläkkeelle siirtymistään, minulla kotiin päiväkaffille :):)