Ennen joulua Hesarin tunnettu ravintolakriitikko Anna Paljakka kehui Cafe Savoy -ravintolaa ”ilon ja ihmetyksen aiheeksi” ja antoi ravintolakokemukselleen täydet viisi pistettä (HS 21.12.22). Tuota ihmettä teki mieli mennä katsomaan, joten keksin antaa ruokafriikille Ukille joululahjaksi pöytävarauksen tuohon Eteläesplanadilla avattuun uuteen ravintolaan. Maksupuolesta lahjassa ei ollut mainintaa :):)
Tammikuisena tiistaina odottelimme Eteläesplanadin ja Kasarminkadun kulmassa Cafe Savoyn ovien avautumista. Olin varannut pöydän heti illallisajan alkuun eli jo klo 16.30, jotta Ukki ehtisi rauhassa ennen iltaa ajaa takaisin Salon kotiinsa. Tasan puoli viisi hymyilevä nuori nainen avasi ravintolan oven ja päästi meidät ja muut innokkaat jonottajat sisälle.
Saimme mukavan kahden hengen pöydän ravintolan takaosasta, avoimen keittiön vierestä. Ihailin katutasossa olevan ravintolan valoisuutta ja avaruutta sekä klassisen rauhallista sisustusta. Cafe Savoyn valtavista ikkunoista ehti vielä hetken - ennen illan pimentymistä - tulvia ihanaa luonnonvaloa.
Ikkunoiden alaosat oli peitetty salusiineilla, joten ruokailijoita ei näkynyt kadulle eikä toisin päin. Salusiinit olivat minulle pieni pettymys, sillä tykkään ruokailla ikkunapöydissä ja seurata ulkopuolella jatkuvaa elämää. Tosin ymmärsin, että puoliverhot lisäsivät ruokarauhaa ja korostivat ravintolan hienostunutta bistroilmettä.
Toinen ikkunoihin liittyvä pettymys oli niiden yläosaa kiertävät kultaköynnökset. Pienet, kasvunsa alussa olevat köynnökset voivat selvästi huonosti. Lehdet lerppuivat pahasti joko veden puutteesta tai liiasta vedosta. Juttelin tästä tarjoilijan kanssa, ja hän kertoi kiinnittäneensä asiaan myös huomiota, mutta kukkien hoito oli ”ulkoistettu”. Harmi, olisi tarvittu vain tikkaat ja vettä :)
Valitsimme ateriat ala carte -listalta, emmekä tilanneet neljän ruokalajin suositusmenuuta. Ukki söi alkupalaksi ankanmaksaa ja minä karamellisoitua sipulikeittoa briossileivän kanssa. Keitto pehmeine sipulisuikaleineen oli maukasta, ja annos (minulle) sopivan pieni. Ankanmaksaparfait näytti maistuvan Ukille, mutta jopa hänelle tuhtia maksaa oli lautasella liikaa. Pateeannoksesta olisi hyvin riittänyt meille molemmille - tosin en ole ankanmaksan ystävä….
Pääruoaksi maistoimme molemmat Anna Paljakan ylistämää hummeripastaa. Annos olikin nappivalinta. Hummerin liha oli hyvää ja erittäin hyvin valmistettua. Hummeriliemi/kreemi sen sijaan oli kokemattomaan makuuni hieman mautonta, vaikka yritin kreemiä ”arvioidessani” kunnioittaa hummerin mietoa ja hienostunutta makua.
Tapani mukaan halusin loppuun vielä jälkkärin - pehmeitä ja maukkaita päärynän paloja ja vuohenjugurttisherbettiä. Tosin ensin piti tarjoilijalta varmistaa, että sherbetti tarkoitti ”jäätelön ja sorbetin välimuotoa”. Ukki ihmetteli (hiljaisella äänellä), miksi Savoyssa tarjoillaan purkkipäärynöitä. Onneksi saatoin kertoa hänelle, että vaniljapäärynät maistuivat kaikkea muuta kuin purkista kaadetuilta. Ja hän uskoi :)
Ruokailukokemus Cafe Savoyssa oli kaikin puolin ihana. Tarjoilijoita oli riittävästi (paljon) ja palvelu oli häkellyttävän ystävällistä ja mukavan kaverillista - ei tippaakaan ylimielistä. Ehdimme asioida ainakin kolmen eri tarjoilijan kanssa, ja jokainen oli yhtä sydämellinen. Neljän-kuuden hengen pyöreät pöydät sohvineen ja lukuisat kahden hengen pikkupöydät - kaikki peitetty valkoisilla liinoilla - kutsuivat viettämään iltaa valoisaan ja tyylikkäästi ”vanhanaikaiseen” ravintolasaliin.
Koko ruokailun ajan - sisääntulosta poislähtöön - tunsin olevani tervetullut. Eli tervemenoa nauttimaan Cafe Savoyn ruoka-annoksista ja tunnelmasta, ja sivusilmällä seuraamaan ammattikokkien työskentelyä avokeittiössä.
Ankanmaksaparfait & viikunakompottia
Hummerilinguinia, kyssäkaalia & hummerikreemiä
Päärynää vaniljaliemessä, ruusua & vuohenjugurttisherbettiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti