Tuttua ja nostalgista

Lohjan museoalueella (täällä) tilanhoitajan eli pehtoorin asunnon takana oli entinen muonamiehen asunto omalla sisäänkäynnillä. Eteisen, keittiön, kylmäkomeron ja kamarin käsittävä asunto oli kalustettu 1950-luvun työläisasunnon tyyliin.

Kun astuin asunnon pieneen eteiseen, kaikki tuntui heti tutulta. Vaikka olen kasvanut pääkaupungissa keskiluokkaisessa virkamiesperheessä eivätkä isovanhempanikaan kuuluneet työväenluokkaan, niin tuossa 1950-luvun asunnossa oli valtavasti tuttuuden tunnetta. 

Muonamiehen perheen asunto palautti mieleeni 1960-luvun kesiä, joita Siskon kanssa vietimme isämme lapsuuden kodissa Karkussa mummin ja taatan luona Tampereen lähellä (täällä). Museoasunnon eteisessä oli tutunnäköinen puinen naulakko, jossa näytti roikkuvan Karkun mummin hattu. Keittiössä tuttuus tuntui vielä vahvemmin: Högforsin puuliesi, vihreäksi maalatut kaapit, oranssin punainen emalinen vesiämpäri, iso aluminikattila ja -kauha, kaapin ovessa oleva kankainen lokerikko säästettävälle käytetylle paperille, narulle ym. Kuin suoraan Karkun mummin keittiöstä 1960-luvulta. Kammarin kulmassa oli tutunnäköinen uuni ja ”Taatan potta”. Potta, jota hän käytti öisin pitkälle 1960-luvulle. Sekä tuttuakin tutumpi ruskehtava ohut ”riepu” sängyn suojana ja sen yläpuolella aikakauteen kuulunut ruskea ryijy. 

Ihanan nostalgista. Kiitos - osui suoraan lapsuuteni muistoihin :)

Karkun mummi hattu tutussa naulakossa :)

Högforsin puuliesi ja kaappien ovissa tuttua vihreää

Ruskeahtava, ohut päiväpeitto - tuttuakin tutumpaa :)