torstai 20. lokakuuta 2016

Karkku


Karkku on minulle Karkun mummi ja taata sekä isäni kotitalo, jossa hän syntyi 1926, josta hän lähti Helsinkiin opiskelemaan 1946 ja jossa hänen vanhempansa asuivat mummin kuolemaan asti eli vuoteen 1975.

Minä vietin 1960-luvulla Siskon kanssa aurinkoisia lomia Karkun syreenien reunustamalla pihalla, Taatan kaupan tiskin takana ja ylämaan leikkimökillä (täällä). Kaupunkilaistyttöinä olimme innoissamme, kun saimme pumpata vettä pihakaivosta, ihmetellä vintiltä löytyneitä Essi-tädin vanhoja mustia nukenvaunuja ja lukea Poikien seikkailukirjaston kirjoja isämme lapsuuden ajalta.

Taatan kuoleman jälkeen 1976 talo kauppoineen huutokaupattiin, enkä ole käynyt talolla sen jälkeen. Tänään käytiin Ukin kanssa. Talon toinen pääty oli tyhjillään, toinen selvästi asuttuna - ja siistimpi. Pihanpuolen iso veranta oli tallella, vaikka sisäänkäynti tieltä pihalle oli siirretty. Upeat syreenit olivat poissa, samoin kadunpuoleiset pensasaidat, mutta tien toisella puolella oleva hevospaalu oli tallella :):) Iso talo oli kaikinpuolin pienempi ja vaatimattomampi kuin lapsuuden muistikuvissani.

Tuttua oli ohikiitävän junan ääni, joka palautti mieleen Karkun mummin omintakeisen hiljaisen ja lempeän yninän, joka ilmaisi hänen keskittyneen omiin arkipuuhiinsa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti