Torstaina ajettiin Ukin kanssa yli 200 kilometriä Helsingistä Vammalan Karkkuun nähdäksemme vielä pystyssä olevan Karkun mummin kotitalon Palvialan kylässä (täällä). Reissun aattona äkkäsin, että voisimme käydä myös isovanhempieni haudalla. Vammalan seudulla on monta kirkkoa ja hautausmaata, mutta Pertti-serkulta sain hautapaikan tarkat koordinaatit: Karkun hautausmaa, sankarihautojen alapuolella, pari riviä järvelle päin.
Ja sieltähän hauta löytyi - siistinä ja hyväkuntoisena. Yli 80-vuotias Essi-täti on kuulemma käynyt haudalla viime kesää lukuunottamatta joka kesä. Pertin vinkistä löysin lähistöltä myös isoisovanhempieni haudan.
Kaunis pieni hautausmaa ja komea satavuotias kivikirkko, jonka dramaattiseen historiaan kuuluu toimiminen punaisten linnakkeena sisällissodan aikana huhtikuussa 1918. Hienot näkymät kahdelle eri järvelle. Siellä Aarne ja Martta lepäsivät vierekkäin ohikiitävien junien pauhatessa, kuten olivat eläneetkin Karkun aseman kupeessa.
Mieleenpainuva hyvä hetki hiljaisella hautuumaalla.
Isäni äidin eli Karkun mummin vanhemmat
kauppias Emil (1866-1923) ja waimonsa Ida (1863-1924) Wainio
Isäni vanhemmat Aarno (1897-1976) ja Martta (1894-1975)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti