Viimein on tapahtunut se mistä olen haaveillut vuosia. Välillä usko toiveeni toteutumiseen on ollut täysin murskana, mutta uudelleen olen noussut ja jatkanut sinnikkäästi punnertamista kohti tavoitettani - tanssitaitoa. Runsaat neljä vuotta...
Eilen tanssimme aina yhtä innostavan Pirjon ohjauksessa kolme tuntia fuskua Puistokulman jatkoryhmässä. Mukaansa tempaava, tasaparinen ryhmä iloisia aikuisia. Ja silloin sen äkkäsin: minähän OSAAN tanssia!
Minun ei enää tarvitse laskea joka askelta ja yrittää ennalta-arvailla "mitähän kuviota tuo viejä nyt yrittää". Pystyn heittäytymään tanssikumppanin ohjattavaksi, liidellä perhosen lailla (ainakin mielikuvissani) monimutkaisiin kiemuroihin. Askeleet tulevat (ainakin pääosin) selkäytimestä, kokemuksesta, rytmistä, lihasmuistista - mistä lie. Osaan ja saan - annan itselleni luvan - nauttia sydämen kyllyydestä musiikista ja liikkeestä - tanssin ilosta.
Kevyt askel oikealle, sitten vasemmalle ja ja lopuksi lyhyt nopnop-askel oikealla taakse. Musiikkia kuunnellen ja rytmirikoilla leikitellen. Painopiste päkiöillä. Viejän herkässä ohjauksessa.
Viitisen vuotta sitten katselin taitavia kädenalitanssijoita kadehtien ja harmittelin mielessäni: "Miksi en nuorempana opetellut tanssimaan, nyt se on jo liian myöhäistä." Mutta vanhakin voi kokeilla uutta ja oppia - innostua ja jopa hullaantua.
Ihanaa... osaat, ja varmaan olet kyennyt seuraamaan jo aiemminkin, mutta et ole antanut itsellesi lupaa. Ja nyt se tuli kuin kirkkaalta taivaalta, se usko, tieto ja taito. Mutta olet sinä sen eteen tehnyt töitäkin. Hyvä sinä, nauttios.
VastaaPoistaJoo, nautitaan molemmat ja tsnssitaannivelet paukkuen...
Poista