sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Matilda ja Teijo


Kaivattiin äksöniä pyhäpäivään ja tehtiin retki Mathildedalin (suomeksi Matilda) ja Teijon ruukkikyliin Perniöön. Mathildedal liittyy sukuni historiaan, sillä Taatani eli isäni isä (täällä) on elänyt lapsuutensa 1900-luvun alussa Perniössä ja Taatan äiti (1874-1963) eli leskeksi jäätyään kymmeniä vuosia yksin pienessä mökissä Mathildedalin kylässä. Korkeasokkelinen mökki seisoo edelleen yksinäisenä, hylättynä ja vähän ränsistyneenä Tullintien varrella kaukana tieltä kallion reunalla.

Minäkin olen viettänyt 1960-luvulla parina kesänä useamman viikon kahden sisarukseni ja kotiapulaisemme kanssa tässä yksihuoneisessa mökissä. Niinä viikkoina lähes asuimme läheisessä Mathilda-järvessä, hypimme paljain jaloin lämpimillä kallioilla ja leikimme siskon kanssa Eija- ja Liisa-nimisillä vauvanukeilla. Koimme myös pallosalaman, joka jysähti takasta keskellemme pikkutupaan, ja laskimme öitä lauantaihin jolloin äiti tuli kaupungista käymään.

Tämänpäiväisellä kesäretkellä söimme täpötäydessä Ruukin krouvissa (täällä), jossa harmiksemme jouduimme odottamaan ruokaa tilauksen jälkeen 1,5 tuntia! Ja Ukin siikakeitto unohtui kokonaan! Keittiö ei tainnut pysyä suositun turistipäivän perässä. Onneksi ravintolapäällikkö hoiti asian hienosti, emmekä joutuneet maksamaan aterioista mitään. Ja kesti vielä asiallisesti Ukin lievän hermostumisen. Mitenköhän muiden odottajien kävi...

Hermoja kiristäneen ruokailun jälkeen kahviteltiin kodikkaassa kahvila Kyläkonttorissa (täällä) ja läheisellä maatilalla tutustuttiin suloisiin alpakoihin. Vyyhti pehmeää alpakkalankaa rentoutti Mummin, ja Ukinkin järkkynyt mieli rauhoittui lämpimällä korvapuustilla.

Läheisessä Teijossa käveltiin vielä ihailemaan Suomen pienintä kivikirkkoa - sisälle ei ikävä kyllä päässyt. Kirkon oven vieressä on seinälaatta, jossa mainitaan parikymmentä sodassa kuollutta Teijon tehtaan työntekijää, joukossa myös Arnold-taatani Tauno-veli, joka kuoli 41-vuotiaana syyskuussa 1941.

Mukana olleet Juniori ja Lontoontyttö ihailivat vanhoja ruukkirakennuksia ja seurasivat lähinnä huvittuneina vanhempiensa ravintolahässäkkää. Hässäkästä huolimatta Mathildedal on kiva kesäinen retkikohde!

3 kommenttia:

  1. Kuulostaa kivalta paikalta käväistä.

    VastaaPoista
  2. Kommentti lähti vähän liian äkkiä liikkeelle....
    Piti lisätä vielä, että tuntuu taatusti jännittävältä nähdä vanha mökki vielä pystyssä, ja tietää ja muistaa historiansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mökki on ilmeisesti vielä jonkun isän puoleisen kaukaisen sukulaisen omistuksessa, vaikka onkin asumaton. Ja jäi vielä hautuumaa katsastamatta, kun emme löytäneet...

      Poista