tiistai 5. heinäkuuta 2016

Littoisten lava

Turkulainen tanssiseura Sekahaku (täällä) järjestää kesäisin usean kerran viikossa tanssikursseja Littoisten tanssilavalla, joka on pieni perinteinen puulava uimarannan vieressä Kaarinassa. Nuori ja poikamainen Antti-Ville Heikkilä on selkeä opettaja, joskaan ei enää niin innostava ja innostunut kuin pari vuotta sitten, kun Ukin kanssa viimeksi kävimme Littoisten lavatreeneissä (täällä).

Eilen ajoin yksin tunnin matkan mökiltä lavalle tanssiharjoituksiin. Ensin oli kahden tunnin 60+ -ikäisten hitaan valssin alkeiskurssi. Paikalla oli 15 innokasta hyväkuntoista naista ja viisi vähemmän innokasta ja vähemmän hyväkuntoista miestä. Harjoittelin tanssivuorollani hyvin rytmissä pysyvän, mutta valssin askelia vasta opettelevan mukavan miehen kanssa. Kesken tanssimme miehen tanssitauolla oleva vaimo kipaisi ärhäkästi opastamaan miestään: "Taas unohdit sen sivuaskeleen!" Ei ole miehillä helppoa... Muuten aika tylsä ja hitaasti etenevä treeni - tulihan kerrattua perusaskellusta.

Seniorikurssin jälkeen alkoi aikuistreeni "keski-ikäisille". Tämä hitaan valssin alkeisjatkotason kaksituntinen yllätti tylsän "vanhus"tunnin jälkeen erittäin positiivisesti. Väkeä oli satakunta, useita taitavia viejiä ja vain jokunen pariton nainen. Opin täsmällisempää askellusta ja erilaisten viejien seuraamista. Ja nautin!

Hitaassa valssissa polven notku ykkösaskeleelta lähdettäessä on pieni, ja Antti-Villen mukaan sekä ykkös- että kakkosaskel pitkiä. Käännösten suunnat määräytyvät miehen mukaan. Oikeassa käännöksessä astutaan parin jalkojen väliin, mutta ei vasemmassa. Harjoiteltiin kehräkäännöstä ja promenaadia. Kumpikin luontui osaavan viejän ohjauksessa jo lihasmuistista.

Oli kiva fiilis olla treeneissä, joissa ei tuntenut ketään ennestään. Uuden viejän ennakkoasenne tuntui olevan "Osaakohan tuo täti mitään?" Nautin, kun koin yllättäväni viejän. Osasinkin jotain ja seurasin vaikeissakin kuvioissa. Ähäkutti!

Sekahakuun palataan...

2 kommenttia:

  1. Ihan ekaks, naurati tuo toteamisesi asenneajatuksesta: "osaakohan tuo täti mitään" ja kuinka sitten yllätit viejän. Tämä on ollut välistä niin tuttua lavoilla.. Ja toiseksi, aika rankkaa miehellä, kun ja jos vaimonsa ryntää opastamaan ja arvostelemaan miestään. Ei taida kauan riittää innostusta miehellä. Mutta niin tyypillistä ajattelemattomilta naisilta (jotka kuvittelee itse osaavan aina paremmin).
    Mutta muutoin kuulosti kivalta kurssilta kokonaisuudessaan (mitä nyt ne alkutunnit vähäisine miehine, kuvailit mukavasti osanottajat).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, taas ajattelin että kun me kaikkitietäväiset naiset antaisimme miesten opetella rauhassa ja omassa tahdissa, niin hyviä niistä tulisi. Mutta kun niiiin mielellämme olemme kaikessa neuvomassa... Ja kun tanssiparillani oli rytmi hyvin hallussa, niin askleistakin innostuisi kun saisi oppia rauhassa, ja vähän kehuttaisiin. Mutta kaiken tuon huomaa paremmin ulkoa kuin omaa paria opastaessaan...

      Poista