Eilen - vuoden tauon jälkeen - rohkenin uudelleen kokeilla Pavin tanssiparkettia. Mukava kokemus. Oli kivaa, tyystin erilaista kuin vuosi sitten. Sain tanssia koko illan seitsemästä puoli yhteentoista.
Mikä vuodessa on sitten muuttunut? Ensinnäkin olen oppinut lisää tanssitekniikkaa ja seuraamista, ja olen mielestäni selvästi parempi tanssija kuin viime kesänä. Suhtaudun tanssiin nykyään rennommin ja jopa pienellä huumorilla - omissa rajoissani. Myös Pavi paikkana on tutumpi - ja turvallisempi - koska Maijan kesätreenit pidetään Pavin tanssisalissa. Lisäksi eilen paikalla oli useita tuttuja Maijan ja Pirjon tanssitreeneistä, mikä vähensi vierauden tunnetta ja tilanteen outoutta.
Mutta parasta kaikesta oli tanssikumppanini. Ja se että sain tanssia. Maijan treeneissä tuli juhannuksen jälkeen juttua yhden naisassarin kanssa, ja hän kertoi käyvänsä "opettamassa" paria naisoppilasta tanssittamalla heitä oikeilla tanssipaikoilla viejän roolissa. Minähän heti kysymään, josko yksi mummi sopisi joukkoon. Ja niin oli treffit sovittu.
Tanssittiin riehakasta fuskua, sulavaa valssia ja jopa tunnelmallista tangoa ja oudosti soitettua rumbaa - plus pari chachaa. Eli lähes koko osaamani rebertuaari. Mutta kivointa oli tanssia svengaavaa foksin ja fuskun sekoitusta, jota Jaana vei määrätietoisella otteella ja selkelkeästi kokemattomampaakin seuraajaa ohjaten. Välillä istuttiin, juotiin puokkiin puolen litran Novelle-pullo ja juteltiin.
Nautin sydämen ja kropan kyllyydestä. Ja unohdin täysin alkuhuoleni "josko joku ehkä kuikuilee outoa naisparia". Aamulla tanssi-intoni tosin kostautui väsyneellä kropalla ja kipeillä lihaksilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti