Kirjeitä mökiltä

”Katso Riitta tyttöni, aina tulee pieniä erimielisyyksiä, kun on monta ihmistä yhdessä. Jos on yksin, on vain yksi mieli, se on oma mieli. Mutta ei se hauskaa ole, se on kovin yksinäistä. Mutta yhdessä muiden kanssa on leikit ja hauskat. Välillä joku on itsepäinen, ja silloin toinen antaa periksi. Vähitellen oppii, usko se ja ole iloinen ilolintu, muistathan.”

Näin äitini - Äitimuori - kirjoitti Siskolle Mathildedalin mökille, jossa vietimme Siskon, Veljen ja kotiapulaisemme kanssa noin kuukauden parina kesänä 1960-luvulla (täällä). Siskoni oli kirjeessään purkanut äidille harmiaan, kun en itsepäisempänä ollut antanut hänen leikkiä Sirpa-nukellani :):) Vanhempamme olivat työssä Helsingissä, mutta kanssamme oli usein joku Helsingin kavereistamme sekä liuta nukkeja, joilla Siskon kanssa leikimme intensiivisesti vielä yli 10-vuotiaina.

Pikkuruisessa huoneen ja keittokomeron mökissä oli asunut isäni isän eli Karkun taatan Lydia-äiti, joka oli kuollut 89-vuotiaana vuonna 1963 (täällä). Vaatimattomassa mökissä kaikki vesi haettiin naapurin kaivosta, pieni huussi oli kalliopihan perällä ja peseytymässä käytiin pienen matkan päässä olevassa järvessä.

Muistan Äitimuorin touhukkaana ja käytännöllisenä äitinä, joten kirjeestä löytyneet, Siskolle osoitetut tunteikkaat ja lämpimät sanat ovat (Siskolle ja) minulle tärkeitä. Ne tuovat näkyväksi Äitimuorin lämpöä ja välittämistä, jotka vaativassa ja välillä raskaassa arjessa helposti ehkä jäivät näyttämättä. Tosin hänen vanhetessaan ja muistisairauden voimistuessa hänen luontainen läheisyytensä ja lämpönsä ovat viime vuosina tulleet enemmän esille ja näkyville.

Sisko oli löytänyt ”piiloistaan” nämä kirjeet, joita innoissamme luimme yhdessä kun koronan jälkeen tällä viikolla ensi kertaa tapasimme. Jotain hyötyä koronastakin...